Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista
Syksy on niin kovin tullut. Ennen viimeisen luennon loppumista on jo pimeää, ja jos juuri ei sadakaan vettä, on vähintään sumuista, hämyistä ja märkää.
Toissayönä näin unessa Saika-keijun, jokunen vuosi sitten syöpään kuolleen tanssiystäväni Kaisan. Unessa hän halusi antaa minulle lautapelin, jonka avulla voisi kommunikoida kanssani kuoltuaan. Olen nyt kaksi päivää käynyt lähes poikkeuksetta itkemään joka kerta, kun hän on tullut mieleeni. En voi enää kirjoittaa hänelle ja kertoa, kuinka paljon minun on häntä ikävä. Kukaan ei koskaan enää näe häntä tanssimassa, hymyilemässä, säteilemässä. Kukaan ei voi koskaan korvata menetyksen tuskaa hänen vanhemmilleen ja sisarelleen. Onko mikään enää kaunista tai hyvää, kun Keiju ei sitä näe? Kuinka voi niin kevyttä ja kaunista, vahvaa ja valoisaa lakata olemasta 20-vuotiaana? En edes tiedä, mihin Keiju on haudattu. Unessa se oli Ouluun. Kuka tietää?
Haluaisin löytää ensi viikoksi niille suomen alkeiskurssin tunneille, jotka olen unkarinopettajani Unkarin-matkan aikana luvannut pitää, sopivan suomalaisen helposti mukanalaulettavan laulun, jossa on paljon imperatiivia. Ideoita? Omaan päähän ei mahdu muuta kuin särkyä ja sadetta.
Posted: October 30th, 2008 under Yleinen.
Comments
Comment from Eero
Time October 30, 2008 at 22:39
Juu ja: “Nouse laulu Auran rantain, simä kirkas salamoi jne. Kelpaavatko?
Comment from äiti
Time October 31, 2008 at 15:15
Laululeikkejä:
Hiivi hiljaa varpailla…,
On valo vihreä…,
Tule tule tule piirihin leikkimään sinäkin vlaitse itselle ystävä uus.
Comment from maija
Time October 31, 2008 at 15:23
Voi miten noloa… lieneekö kyse sukupolvikuilusta vai vain maisterin yleisestä sivistymättömyydestä, mutta edellä ehdotetuista sävelistä näyttää tutulta vain kaikkein viimeisin piirileikki… Taas pääsee äiti ihmettelemään, miten nyt en TUOTAKAAN tiennyt.
Comment from äiti
Time October 31, 2008 at 17:10
Kas metsämökin ikkuna
Comment from maijahii
Time October 31, 2008 at 20:59
Me soitettiin Älä jätä minua. Mutta siinä ei ole kuin tuo yksi, mutta jäipähän ainakin kieltomuoto heille mieliin. Ja luvattiin laittaa loppukokeeseen tuo myös käännöslauseeksi…
Zen Cafen ‘Aamuisin’ on pelkkää imperatiivia. http://www.hitslyrics.com/z/zencafe-lyrics-5654/aamuisin-lyrics-1013406.html
Comment from maija
Time October 31, 2008 at 22:57
Tykästyin Zen Cafen imperatiivi-aamuihin, kiitos kandidaattikaimalle vinkistä. Onpahan mietiskeltävää opiskelijoille. Ja mukana voi jollotella, vaikkei osaisi juuri laulaakaan – joskin Thomas oli sitä mieltä, että sanat juoksevat aikamoista vauhtia. Minua hirvittää ainoastaan laulun tunnelman jäätävyys; minusta laulun tarina on aina ollut mahdottoman viiltävä. Sopii toisaalta syksymielialoihin.
Comment from Eero
Time October 30, 2008 at 22:38
Ilman etsimistä tuli oitis mieleeni laulu ” Iske, iske , iske seinään vuoren.” Siinä on heti alkuun kolme käskyä!