Maisteri Maailmalla

Perjantai 7. elokuuta: Kuusi tuntia bussia. Helteinen Kuressaari, hostelli, tötteröjäätelöä. Iltauinnilla meressä Mändjalan rannalla. Illan päätteeksi fadoa Kuressaaren kamarimusiikkifestivaalin portugalilaiskonsertissa.

Lauantai 8. elokuuta: Helteinen Kuressaari. Aamu-uinnille ja aamiaiselle Mändjalan rantaan Elisabeth II:n seurassa. Kadonneen kissan etsintää, auringonpalvontaa, ihon kärtsäntää (vahinko!). Pölyinen hiekkatie ja kesämusaa. Undvan rantatörmällä ja niemennokassa – sellaista merta, sellaisia katajia, kiviä, pilviä ei ole kuin Saarenmaalla. Odalätsin kirkkaat ja jäiset lähteet. Saarenmaan länsireuna ja Karalassa kaksi pientä mökkiä keskellä katajametsää. Meil’ on metsässä nuotiopiiri, ja auringon laskettua hirven kutsuhuutoja kaukana katajien takana.

Sunnuntai 9. elokuuta: Helteinen Karala. Pieni veneretki lahdella. Sienimetsästä pieni pussillinen kanttarelleja (ei käärmeitä, ei hirvikärpäsiä – tavallisia kärpäsiä kylläkin, riesaksi asti). Flamencoa Madisin äidin olohuoneessa. Melkein-riita vuokra-autosta. Jalan (helteisessä) Kuressaaressa. Iltauinnilla Mändjalan rannassa. Illalliseksi espanjalaisen kokin espanjalainen torilla (jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä luulemme, vaan on rehti munakas – tässä tapauksessa kanttarellimunakas).

Maanantai 10. elokuuta: Helteinen Kuressaare. Aamiaisella Mändjalan rannassa, kenelläkään ei rohkeutta aamu-uida tuulisessa meressä. Piknik Pangan jyrkänteellä. Kävelyä ja uintiyrityksiä Kuressaaren rannassa. Rauha, lepo. Piano. Chilistä kanttarellipitsaa. Kuu Kuressaaren linnan yllä.

Tiistai 11. elokuuta: Sopivan viileä Kuressaare. Palaneet hartiat toipumassa. Toisten linnavierailun aikana suihkulähde, tuoppi tummaa olutta ja On Comitatives and Related Categories. Kuusi tuntia bussia. Asemalla vastassa 24 päivää tuore aviomies.

Kauneinta kuvaa en kuitenkaan voi jakaa. Kun kaikkien kamerat olivat jääneet kotiin, otin sen silmilläni: sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan Mändjalan rannassa. Aurinko oli jo piilossa rannan puiden takana, ja taivas oli valkoinen, meri tyyni ja valkoinen, ripaus vaaleanpunaista ja violettia. Kun katsoi horisonttiin, ei nähnyt, missä meri päättyy ja taivas alkaa. Ehkä ei päättynytkään eikä alkanut. Ilta oli viileä, meri lämmin, ja mereen kahlatessa veden väreet värjäytyivät vaalenpunaisiksi. Koko maailma valkoista ja vaaleanpunaisia väreitä. Ja olo niin kevyt, läpikuultava. Valkoinen.