Maisteri Maailmalla

Tänään kahvihuoneessa oli hiljaista – paikalla vain ohjaajani, kaksi lehtoria ja mie. Kun ohjaaja oli lähtenyt (“Ai niin, mullahan alkoi luento”, viisi minuuttia myöhässä), me jäimme kolmisin istumaan, kolme nuorta naista. Alkoi tutkimusahdistuksen jakaminen, ja opin monta tärkeää asiaa.

• Suomi toisena ja vieraana kielenä -opetus kaipaa tietoa kaikesta kielen käyttöön liittyvästä, erityisesti vaikkapa komitatiivista. Opiskelijat eivät osaa komitatiivimuotoja tuottaa ja jos tuottavatkin, yleensä aina epäsopivaan paikkaan. Opettajat kaipaisivat kiihkeästi tietoa, miten sitä oikeasti käytetään ja missä. Tutkimuksen relevanssi löytyi.
• Tutkimuskysymys kirkastuu usein vasta sitten, kun tutkimuksen on kirjoittanut lähes valmiiksi. Sitä ennen se on kuin sumun peitossa, sen tietää mutta ei tiedä kuitenkaan. Kirkastumisen hetki voi tulla vaikka yöllä vessassa, jolloin vain oivaltaa, mistä tästä kaikessa oikeasti oli kysymys. Sen jälkeen voi istua alas ja kirjoittaa työn uudesta alusta loppuun, yhdeltä istumalta, valmiiksi.
• Väitöstutkimuksen alkuun kuuluu ahdistus siitä, että mistään ei tule mitään. Ahdistus on hyvästä: se herättää uusia kysymyksiä ja ajatuksia; on kuin seisoisi uuden kynnyksellä.

Niinpä seison kynnyksellä, odotan kirkastumisen hetkeä, ja käyn apinanraivolla käsiksi työhöni, jolla on todellinen relevanssi.

Ja lounastauolla käyn tärkeitä keskusteluja elämästä ja Jumalasta. Kiitos kuuntelevalle korvalle hyvistä huomioista ja näkökulmanvaihdoksista. Olo on paljon vahvempi.

…Niin siis olen taas Tampereella.