Pakahduttaa
Eilen laulutunnilla Heini kehui Poulecin La courte paille -sarjassa ylä-ääniäni parhaimmiksi, mitä hän minulta on koskaan kuullut. Mon Dieu, quelle aventure ! Laulutunnilta kotiin päin tullessani tapasin ruokakaupassa kaimani ja ihmettelimme elämän menoa varmaan puolitoista tuntia mauste- ja kahvihyllyjen välissä. Illalla kävin juoksemassa Kaupissa ja nautin siitä, miten jalat kyllä kantaisivat, kun vain pää jaksaisi käskyttää. Ja tänään, kun avasin työmaalla sähköpostini, minua odotti tutkijanurani ensimmäinen palkinto: yksi elokuisen konferenssin järjestäjistä kyseli, haluaisinko kirjoittaa esitelmäni pohjalta artikkelin hänen seuraavaan kirjaprojektiinsa. Siis että haluaisinko?
JK. (Pari tuntia myöhemmin) Onnenpakahdukset kaikkoavat kyllä varsin pian, kun taas syventyy komitatiivikorpukseen. Käsittämäntöntä, millaista tuubaa Hesarissakin kirjoitetaan.
JJK. (Vielä vähän myöhemmin) Joskus toki jotain hauskaa ja opettavaistakin:
Joensuun käräjäoikeus tuomitsi tiistaina solvauksesta sakkoihin miehen, joka oli lähettänyt hamekankaan toiselle miehelle. Miehen työpaikalle postitettuun pakettiin oli kolmeen kohtaan kirjoitettu näkyvästi paketin sisältö. Paketti kirjoituksineen oli usean henkilön nähtävillä. Joensuulainen 50-vuotias mies lähetti hamekankaan toiselle miehelle tammikuun lopussa. Tätä oli edeltänyt hänen vaimonsa ja sittemmin kankaan saaneen välillä sattunut pieni peltikolari. (HS2000-korpus, komitatiiviesimerkki 748 konteksteineen)
Mitä tästä opimme? Hamekankaiden lahjoittaminen kantsii ehkä ajoittaa karkauspäivälle. Ja silloinkin vähän miettiä, kenelle sellaista antaa.
JJJK. (Seuraavana aamuna) Ohjaajalta tuli kuittaus: mukaan vain. Jesh!
Posted: September 25th, 2009 under Yleinen.
Comments
Comment from maija
Time September 25, 2009 at 13:38
Aina vain täpi täpi täpi täpi täpinöittää!
Lähetin heti ohjaajalleni sähköpostia, että kai voin sanoa juuuuuu-u. Vai onko tähän kuitenkin koira haudattuna… kun täytyyhän tähän olla.
Comment from Mikko
Time September 25, 2009 at 13:47
Aikomuksenasi on siis olla julkaistu kirjoittaja ennen kuin huomaatkaan? Hmm?
Työmaalla oli jälleen tänään ilo ihailla kaunista kettua kahden metrin etäisyydeltä. Pelottomaksi on tuo muuttunut, kunhan ei liiaksi luottaisi ihmisiin. Ovela on myös tämä luontokappale; poistimme kukkapenkistä ruokavarastonsa eli kuolleen rusakonpoikasen ja muutaman päivän päästä oli toimittanut kostoksi naisten sosiaalitilojen rappusille toisen mokoman, rikollisliigatyyliin ilman päätä pelotteeksi. Heh.
Comment from maija
Time September 25, 2009 at 13:52
Varo kuule vain, ettet käy ärryyttämään toista, tai veljeilemäänkään. Tuntuvat olevan nuo Kalevankankaan jengit vähän arvaamattomia ja hiukan pelottaviakin…
Comment from maija
Time September 25, 2009 at 13:58
…Ai miten niin muka istun nenä kiinni Maailmassa, enkä tee töitäni? No kun ei millään malttaisi!
Ja äsken toi laitoksen laboratoriomestarikin ovenpielikuvat, joista pitää täpinöidä – sain naaman nimeni viereen. Mutta miksi onkin sitten niin, että maisteri, jolla ei koskaan ole naamassaan näpyn näppyä, oli naama ruvella juuri valokuvauspäivänä. Ja pyöräilykypärän jälkikin näkyy otsassa. Ja tukka on pystyssä. Ja silmäpussit pullottavat. Ja ryppyjä on kamalasti. Koskahan olisi aika päivittää omakuvansa vastaamaan todellista ikää, sen sijaan että identifioituisi noin 21-vuotiaaseen itseensä…
Ja niin kyllä joo, kymmenen vuoden päästä tämä jo naurattaa, koska silloin vasta vanha olenkin.
Nyt takaisin töille.
Comment from Mikko
Time September 25, 2009 at 14:46
Nyt tuli loppu! Tälläkin palstalla alettiin vanhaksi haukkumaan! ;D
On se vaan kummallista kuinka kotona peilistä näkyvät 20 vuoden takaiset kilot mutta eräistäkin hääjuhlatallenteista taitavat paljastua nykyiset äärirajat… Taitaa olla vikaa vallalla olevassa digitaalitallennusmuodossa.
Comment from maija
Time September 25, 2009 at 14:55
Jos melkein-maisteri harrastaisi sisälukutaitoa, huomaisi, että vanhuudenmärittelykohdassa käytetyssä olla-verbissä on kyllä yksikön ensimmäisen persoonan persoonapääte. Itse kukinhan on juuri niin vanha, kuin millaiseksi itsensä tuntee.
Ja olen täysin samaa mieltä: vika on tallennusmuodossa. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön aasialaistyyppinen formaatti, kun sillä tulee aina valonhehkuisia kuvia kauniista ja kuulaista ja sutjakoista kohteista. Toisintaa todellisuutta huomattavasti totuudenmukaisemmin!
Comment from maijahii
Time September 25, 2009 at 15:46
\o/ \o/ \o/
Vai julkaisemaan rupeat! Niin sitä vaan aikuistutaan ja uralla edetään! Mites sen Virittäjä-artikkelin kanssa sitten käy.
Comment from maijahii
Time September 25, 2009 at 15:47
Niin, ja höpöttelyaikaa meni kahden kauppakuittini mukaan n. 1 h 10 min.
Comment from Mikko
Time September 28, 2009 at 15:11
Sisälukutaitoakin vielä… rakkaiden armeijamuistojeni joukosta nousee eläväisesti mieleeni hetket alajärvisen/alajärveläisen/joku pohjalainen se kuitenkin oli ylikersantin kanssa (oli aiemmalta koulutukseltaan lastentarhanopettaja mutta oli kuitenkin päättänyt vaihtaa uraa armeijan suuntaan, mikä meidän koulutettavien mielestä oli huono idea), kun alkoi metsässä meille huutamaan jotta “hamehethan teille pitäisi ostaa!” Hetken perästä paikalle saapui kokeneempi kouluttaja joka pyyhki mokomalla mäntykangasta. Ja kaikilla oli niin mukavaa. Oi armaita armeija-aikoja! Nykyaikana olisi varmaankin saanut korvauksia kivuista, säryistä sekä henkisestä kärsimyksestä.
Comment from Maija Bee
Time September 28, 2009 at 15:32
Hehee, kyllä hamestelijoilla kankaiden pyyhkiminen aina riemastuttaa ;-D Taidat muuten olla taas tuolla mun alakerrassani… voi tätä sähköisen viestinnän ihanuutta!
Comment from äiti
Time September 25, 2009 at 13:19
OIOIOI!!!!!
Onnea ja haleja!!!!!!