Maisteri Maailmalla

Neljäntenä aamuna peräkkäin aamu-uinnilla Näsijärvessä. Tänään seinätaulu kertoi veden lämpötilaksi 12 astetta. Aurinko paistoi ja kultasi vastarannan keltaiset koivut. Järvellä ei juurikaan tuullut kuten eilen, vaan aurinko pääsi lämmittämään. Veteen menon paniikkireaktio alkaa laimentua, ja tänään uin pidemmälle kuin aiemmin. Vieläkin pidemmälle olisi rahkeita… jääköön jokin polttelemaan aina seuraavaan aamuun. Kun vedestä nousee, kun valuva vesi ja aurinko kihelmöivät iholla, kun keuhkot ovat niin auki, niin auki, ja vesi liplattaa hiljaa kalliota vasten, silloin on tilaa hengittää ja syksy tuoksuu ja kaikki on mahdollista. On niin auki, että kivulle ja murheelle ei ole tilaa. Mennynneulasille ja pudonneille lehdille tuoksuva metsä kylpee auringon kullassa ja karkottaa kaiken pimeän illan pitkiin tunteihin. Silloin on aikaa puhua; nyt on aika olla hiljaa ja hengittää metsän kultaa ja syksyn tuloa, kun keuhkot ovat auki ja iholla kihelmöi.