Maisteri Maailmalla

Eilen sitten viimein muutin uuteen työhuoneeseen oman oppiaineeni käytävään oikeiden kollegoitteni naapuriin. Työhuoneenvaihtobisnekset eivät kyllä menneet ihan tyylipuhtaasti, ja minulla onkin vähän huono omatunto.

Koko viime syksyn oli puhetta, että oppiainekäytävässä asustava ranskan kielen vieraileva tutkija lähtee pois vuoden loppupuolella, ja silloin voisin muuttaa hänen tilalleen. Juuri ennen joulua kävi kuitenkin ilmi, että hän on saanut jatkorahoitusta vielä puoleksi vuodeksi, ja jos hänen huoneeseensa mielin, pitäisi minun selvitellä asiaa hänen kanssaan lomien jälkeen. Miepä sitten tämän kuluneen viikon alussa sähköpostia pistämään, että Cher Monsieur, mutta ennakko-odotusteni vastaisesti hän vastasikin, ettei ole juuri nyt paikalla, joten eipä onnistu muutot ainakaan heti. Mie asiaa kollegoille ihmettelemään, jotka komensivat amanuenssin juttusille, joka puolestaan totesi, että jätäpäs kuule asia minun hoidettavakseni – ilmoitan herralle, että nyt tuli siirto. Tästäpä mie hätääntymään, että ei kai sitä nyt niin voi käskeä, kun juuri hänelle kirjoitin, että mahtaisiko tällainen nyt millään sopia ja jos ei sovi, niin ei sitten mitään. Amanuenssi tähän tuumaamaan, että hän ottaa kyllä täyden syyn omille harteilleen, äläs nyt hätäile.

Seuraavana päivänä amanuenssi minulle ilmoittamaan, että kerääpäs kimpsusi ja kampsusi, niin tulen täältä kärryjen kanssa, ja eipä aikaakaan, kun vierailijatutkijan muuttolaatikot olivat vanhassa huoneessani, mie ihmeissäni tässä uudessa ja tutkijalle kuulemma lähtenyt tieto, että oppiaineen professori Anneli Pajuselta kävi käsky, että tohtorikoulutettava Sirola-Belliardin on omaan oppiainekäytäväänsä tutkimaan muutettava. Sellaista se on, kun tädit pistävät tuulemaan.