Maisteri Maailmalla

Pirkanmaalla aika kiitää. Tulomatkalla sain Helsinki-seuraa entisestä kämppiksestäni Eirasta, joka oli sateen ja koleuden ja tuulen ja tuiverruksen keskellä kuin kutsuva auringonpaiste. Torstai-illan, perjantain ja lauantaiaamun vietimme Kangasalla Soilella, Villellä ja Aadalla (joka oli oppinut sanomaan “ei”:n lisäksi myös “joo”, “avaa” ja “anna” ja oli aikas herttainen – paitsi perjantaiaamuna puoli kuudelta nälkäisenä kuin pieni susi).

Lauantaipäivän nautiskelimme Thomas’nkaa kaupungilla, ja taisinpa sanoa kerran jos toisenkin, kuinka on iiiiihanaa olla taas Tampereella. Plevnassa käytiin syömässä, ja äänestämässä tietenkin käytiin myös (Thomas tosin ei halunut kokeilla, olisiko hänellä äänioikeutta). Iltapäivästä puksutimme junalla (aijaijai miten se käy opiskelijakortistaan luopumaan joutuneen jatko-opiskelijaparan kukkarolle!) Toijalaan/Akaaseen ja sieltä Kylmäkoskelle tätilään, mistä meidät vietiin Arajärvelle saunaan ja uimaan. Sunnuntaiaamusta kirmattiin suppilovahverometsään, ja sen päälle saunaan ja vanniin (suuremman järven puutteessa). Joka käänteessä meitä kestittiin sienillä ja muulla hyvällä niin että ihan mahdotonta.

Iltapäivästä hurautimme Tampereelle Heinin konserttiin, missä sai nauraa ja itkeä ja tyytyväisyydestä kiljahdella, niin mainio se oli. Illaksi Niilolle ja Lauralle, ja maanantain pohdimme syntyjä syviä kälynkaa. Nyt viimeisimmän yön olen majaillut Lapinniemessä Jennillä (missä myöskin nyt kirjoittelen – vaikka lupasin unkarin kotitöitä tehdä, voi minua), ja ensi yöksi pääsen yöpymään Mikon kaupunkikartanon itäsiipeen. Sitten otankin aamusta junan kohti etelää ja kärvistelen seitsemän tai kahdeksan tuntia tien päällä, suoraan kuoron harjoituksiin. Jos vain kantti kestää sinne asti.

Kivaa on ollut ja ihana kaikkia nähdä, mutta ensi kerralla Tampereelle matkaillessani ehkä kuitenkin buukkaan itselleni yhden majapaikan, missä loisin koko reissun ajan ja pidän tiukasti kiinni kello kymmenen nukkumaanmenoajasta… Ei tule vanhuus yksin!