Maisteri Maailmalla

Oltiin eilen kuuntelemassa Vanemuisen konserttisalissa Mozartin Requiemia. Olin kyllä pitkään pistänyt vastaan ja päättänyt olla sinne menemättä, kun ei sielunmessuja kuulu konserttisaleissa pitää, jos on kerran kylä täynnä kirkkojakin, joissa messuta. En kuitenkaan lopulta voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin aattoiltana hakemassa liput Thomas’lle ja itselleni, ja hyvä että kävin. Riian tuomiokirkon poikakuoro oli aivan uskomaton, varsinkin pienet poikasopraanot, ja myös Pärnun kaupunginorkesteri pisteli parastaan. Kokonaisuudessa häiritsi vain sopraanosolisti, latvialainen Inga Slubovska kovine ja sävyttömine äänineen. Hänestäkin huolimatta tuli sielu hoidettua.

Toisaallakin kuulemma konsertoitiin. Eräskin kuoro piti Tampereella yhteiskonsertin Händel-kuoron kanssa – yhteiskonsertti oli kompromissi sen jälkeen, kun erään kuoron johtaja oli omavaltaisesti tunkenut oman kuoronsa jo Händel-kuoron varaamalle päivälle (näin kertoo tarina kulisseista). Samoin oli erään kuoron johtaja vaatinut oman sävellyksensä Pyhäinpäivänä esitettäväksi konsertin loppunumerona, vaikkei se kevyenä Tuomas-messu-tyylisenä luritteluna sopinut lainkaan yhteen pääohjelmistona esitettyjen Faurén Requiemin ja Ralph Vaughan Williamsin Messun kanssa. Eräs kuoro oli myös paljon Händel-kuoroa kehnommin harjoitettu (näin kertoo tarkkailija yleisöstä).

Kummallista, miten erään kuoron johtajan toiminta minua edelleen koskettaa. Erosin kuorosta yli vuosi sitten pidettyäni ensin taukoa harjoituksissa käymisestä, kun minusta tuntui, että kuoro toi minulle enemmän pahaa kuin hyvää mieltä. Sitä ennen olin kuoron johtokunnassa yrittänyt alttojen edustajana välittää kuorolaisten tuntemaa huolta ja harmia johtajalle, joka ei kuitenkaan ottanut palautetta vastaan. Kaikki, mitä olen erään kuoron toiminnasta vetäytymiseni jälkeen kuullut, vahvistaa näkemystäni siitä, että jo tuolloin puhuin oikeita sanoja. Minusta on surullista, että Tampereen kirkkomusiikin keskeisellä paikalla on ihminen, joka ei ole paikkansa arvoinen, eikä edes itse ymmärrä sitä. Maailman kauneimmassa kirkossa tulisi jokaisen työntekijä olla paikkansa arvoinen.