On hirvellä maja metsässä, pienestä ikkunasta katselee
Tältä erää viimoinen suomen alkeiskurssin tunti takana: laululeikittiin pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat-polvet-varpaat, jossiteltiin ja tehtiin galluppia (“mitä tekisit, jos komea mies haluaisi mennä kanssani naimiisiin”), ja lopuksi vielä laulettiin Pave Maijasen 80-lukulainen rallatus “Lähtisitkö silloin kanssani järvelle” kaikkine loppukiekumisineen (joskin mie taisin saada kiekua niitä ihan yksin; muutoin lapset kyllä lauloivat ihan kiltisti). Kyllä ne varmaan pitävät minua kahjona. Eivätkä ole niin kovin väärässäkään.
Viimeisimmän väitteen todistanee oikeaksi jo yksin se, että sain tänään kiksit siitä, että söimme jälkiruoaksi suklaakakkua jäätelöllä. Siis niinku ihan oikeesti, kakkuu jäätelöllä!
.
Kävin tiistaina istumassa Wildessä unkarilaisen Norinkaa. Olimme yhtä aikaa vaihdossa Silloin Tarton Vaihto-Opiskeluvuonna, ja nyt hän on tullut takaisin asuakseen yhdessä virolaisen kullakkesensa kanssa. Opettaa englantia kakaroille peruskoulussa ja lukiossa noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tartosta, ja noituu, kun ei saa vedellä kersoja pitkin korvia kuten Unkarissa. Tuntuu hassulta, kun erinäisiä ympyränpäitä sulkeutuu. Vielä kun tietäisin, missä on Ursula ja miksi hän on hiljaa.
Kuoron sähköpostilistalle oli tullut pari kuvaa viikonlopulta Kundasta. Tässä tädit ja sedät laululeikkivät isäinpäiväjuhlassa Kas metsämökin ikkunas’, johtaja Valli säestää pianolla. Maisterin löytää seuraamalla punaisia silmiä.
(Viroksi metsässä on tosin hirven talo, ei minkään tontun.)
Posted: November 13th, 2008 under Yleinen.