No onkos tullut kesä
Niin se lumi suli ja tilalle tuli märkämössösössö. Oli hupaisaa katsoa eilen television sääennustustädin huitomista ja heilumista, kun hän selitti, miten viiiihdoinkin tulee sadetta ja lämmintä tääääältä näiiiin, ja se pyyhkäisee lumirajan nooooooooin tuonne noin ja maa sulaa näääääääin ja vihdoinkin on maailmankirjat järjestyksessä. Pöh, tänään kun iltasella käytiin kylillä, oli autosta noustessa niin pimeää, ettei oven kiinni pantuaan enää nähnyt, missä auto loppui ja piha alkoi. Sekö sitten on iiiiiihanaa?
Tänään oli perhetuttuja iltapäiväteellä ja loppiaiskakulla. (Ranskassa on perinteenä syödä galette de trois rois eli kolmen kuninkaan lätty loppiaisen aikoihin, tai oikeastaan kasapäin niitä molemmin puolin loppiaista. Kakkuun / piirakkaan / lättyyn / miten-sen-tahtookin-suomentaa on leivottu sisälle pieni muovinen yllätys, ihmishahmo, esine tai muu artefakti, ja joka yllätyksen löytää omasta kakunpalastaan, on päivän kuningas/kuningatar ja saa kruunun päähänsä. Tänään pienen vauhtiauton löysi äiti-B, mutta hän kirmasi kuoroharjoituksiin niin pian, ettei ehtinyt edes sovittaa kruunua päähänsä.) Vieraat ihastelivat kerta kerralta karttuvia ranskantaitojani – vaikka korjasivatkin epäsuoraa objektiani. Kissan hännästä tuntuu mukavalta, kun joku sitä välillä nostelee, eikä ota vähäistä(kään) kommunikointikykyäni itsestäänselvyytenä.
(Ihan selvästi lumen sulaminen ja maiseman mustuminen ottaa minua hermoon.)
Huushollin kissaluku on kasvanut viikonlopun aikana. Tai oikeamminkin pari-kolme viikkoa sitten kadonnut kissa on palannut kuvioihin. Nyt pihalla säntäilee kaksi aikuista kissaa, pentuna tutuilta saatu keltaraitainen kolli Poupi (/Pupi/) ja pari vuotta sitten vanhuuttaan kadonneen, mustan Compagnie-kissan jälkeläinen Juliette, sekä kaksi Julietten vuoden vanhaa pentua – tiikeriraidallinen poika (pikku kissa) ja viimeiset kolme viikkoa omilla teillään ollut harmaa tyttö (la petite grise pikkuinen harmaa). Aina kun ulko-oven avaa, ryntää jalkoihin vähintään kaksi kissaa vahtimaan, olisiko ulostulija ruokakuriiri. Halutessaan voisi aikaansa kuluttaa oikein sujuvasti katselemalla kissojen puuhia ja koettamalla lähestyä pikkuisimpia kisuja kyllin varovasti ja kärsivällisesti, jotta ne antaisivat silittää muulloinkin kuin saadessaan ruokaa nenänsä eteen.
Tutkimusten aloittamisesta ei puhettakaan.
Posted: January 12th, 2009 under Yleinen.
Comment from Mikko
Time January 13, 2009 at 15:43
Ensimmäisen kappaleen verran mielsin teidän olevan jo takaisin Tartossa, kun täällä Tampereellakin taisi se lumiraja kadota vesisateen ja +5 -lämmön mukana jonnekin pohjoiseen ja itään.
Töissä olen kahden päivän aikana opiskellut – en suinkaan ranskaa, vaan – tat-ta-daa – moottorisahan käyttöä. Kummallista, miten tavaroiden siirtäminen kaapista A kaappiin B ja ammattinimikkeen vaihtuminen tilinauhassa kausityöntekijästä erityisammattimieheksi pätevöittää myös käyttämään erilaisia tappavan vaarallisia työkoneita… Hmm?