Askarrellaan-paskarrellaan ansiokas abstrakti
Tein tänään uuden uimahalliennätykseni: 1750 metriä (parissa tunnissa). Testasin myös pikasammakointikykyjäni, ja onnistuin räpistelemään 50 metriä 64 sekunnissa. Ensi kerralla opettelen kääntymään altaan päässä sillain vauhdista siististi volttipiruettitsydeemijutulla, ja kyllä sitten lähtee. Clotilde ja Miguel esittelivät perhosuintitaitojaan (ja Miguel selinsammakointia), mutta mie uin vain yhtä tyyliä: tätietanointia. Kun edellisen kerran olin altaassa viime viikon tiistai-iltana, porhalsi jo yksi setä vauhdilla minulle selkään. Ensin säikähdin aika tavalla (ja pärskin vettä kaikenlaisiin rööreihin) ja sitten tuli paha mieli, kun tyyppi ei ilmaissut minkäänlaista sympateerausta yliajamaansa tätiä kohtaan. Silloin päätin, että vastedes uin vain radalla, jonka yllä leijuu kirjoittamaton häpeäleima etanamaratoni. Niin kerta. Loppuu se maisteriin törmäily.
Tänään olenkin keskittynyt porhaltamaan altaan ulkopuolella. Aamulla kävimme kääntymässä toisel puolel jokkee Annelinnan laitamilla kauppakeskus Eedenissä etsimässä spreiattavaa liimaa (mitä ei ollut) ja katsomassa tapetteja (jotka olivat liian lörtsyjä taustapaperikartongiksi), palasimme Ystävyyden siltaa pitkin Büroomaailman kautta (mistä sitten löytyi sprayliimaa – jota emme kuitenkaan ostaneet – sekä paperileikkuri – jonka ostimme, mutta unohdimme esittää Thomas’n ITIC-kortin, jolla siitä olisi saanut halvennusta) uimahallille. Kloorinhajuisina jatkoimme vielä matkaa puolustusakatemian nurkille taidepaperikauppaan ja sieltä neljäkymmentä kartonkiarkkia ja vähän vähemmän kalkkipaperia mukanamme vielä kangaskauppaan hakemaan rullallisen yhtä ja puoli rullallista toista kangasnauhaa. Että kyllä nyt olisi askarteluvälineitä. Kuka haluaisi tulla tekemään kortteja?
Minulla olisi nimittäin muutakin puuhaa. Sunnuntai on aikaraja konferenssiesitelmän abstrakteille, jos mielii puhumaan ensi elokuussa Helsingissä järjestettävään, sijamuotoja käsittelevään Case-konferenssiin, enkä tietenkään ole voinut paneutua asiaan ennen viime tippaa. (Ensinnäkään, en erityisemmin mieli mihinkään puhumaan julkisesti. Toiseksi, viidensadan sanan pruju pitää kirjoittaa konferenssin toimintakielellä, siis englanniksi – siis hei, yäk. Kolmanneksi, en mie oikein tiedä, mistä mie sinne lähtisin jorisemaan. Asiaa ruikuttelin viikonloppuna sähköpostitse ohjaajalle, ja tänään sain häneltä täpäkän vastauksen. Miksiköhän mie en osaa olla yhtä lailla täpäkkä? Siihen varmaan tarvitaan tohtorin tutkinto.) On siis aika kaivaa gradu esille ja tutustua tarkkaan maisteri Sirolan opinnäytetyössään esittämiin tutkimustuloksiin. En kai mie niitä nyt enää ulkoa muista!
JK. Ai niin, Mikko: 4.4. Heinavanker Tartu Jaani kirikus! Joko ostan sinulle lipun?
Posted: February 23rd, 2009 under Yleinen.