Maisteri Maailmalla

Sanomattakin selvää, että eilinen hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Miten joku voi, en ymmärrä. Miten on niin suurta vihaa tai mieli niin irrallaan todellisuudesta tai sairas tai paha olla?

Pienempiä kummastuksen aiheita ovat esimerkiksi konferenssiesitelmät. Miten kukaan voi osata 20 minuutissa sanoa jotain järkevää ja mielenkiintoista ja uutta ja loogista ja jäsenneltyä – ja vielä viroksi? Eilen aloin asiaa pohdiskella, ja ensi viikon perjantaiksi pitäisi pohdintojen tuottaa tulosta (joka olisi kaikkea edellä mainittua).

Hämmästyttäviä ovat myös kulttuurienväliset suhteet. Miten kukaan edes toiselta puolelta maapalloa voisi kirjoittaa kenellekään, että tämän vasemmassa nimettömässä oleva sormus enteilee “surullista uutista” ja “huonoa yllätystä”? Onko se todella vain kulttuurien välistä eroa vai olisiko kyse itsekeskeisyydestä, yksinkertaisuudesta, provokaatiosta tai kenties tahallisesta loukkauksesta? Tämä ihmeellinen asia saattaa selvitä tänäisellä ersän luennolla, kun seuraavan kerran tapaan Kiinalaisen Ystävän.

Ihmeellisintä on, miten aurinko voi paistaa jo kolmatta päivää.

(J.K. neljä tuntia myöhemmin: Itse asiassa ei ollut yllätys, että Kiinalainen Ystävä ei lopulta saapunut luennolle lainkaan. Sen sijaan minua jaksaa hämmästyttää, että annan Ystävän mielipahan vaivata itseäni näin kovasti. Tyhmää on tehdä itselleen ongelma toisen ongelmasta. No, maailmassa monta on.)