Pieniä ilmiöitä
Viroksi raejuusto on kodujuust, siis kotijuustoa. Kukahan sitä osaisi kotona tehdä? Rasvattomana se maistuu puulle.
Tartossa teille ajetaan niin paljon suolaa, että pakkasellakin tiet ovat märkänä. Jalkakäytävät ovat ihan yhtä kamalaa sohjoa kuin autotietkin, eikä lumi sen vuoksi tallaudu kovaksi ja helposti käveltäväksi vaan jää niljakkaan liukkaaksi sössöksi. Kengät ovat ihan valkoisena ja niiden nahka kipristyy. Kuka korvaisi suolasta pilalle menneet popot?
Konferenssiabstraktia on harvinaisen hankala kirjoittaa, jos ei osaa määritellä tutkimuksensa aihetta. En vieläkään osaa tehdä tekstissäni eroa komitatiivin muodon (-ine-) ja merkityksen (‘joku on jonkunkaa’) välille, vaikka äkkiseltään se tuntuukin yksinkertaiselta. Hyvähän sitä on sitten yrittää englanniksi selittää, kun ei suomeksikaan osaa.
Katoliset uskovat, että kaikki ihmiset pääsevät paratiisiin, sillä eihän Kristus turhaan puolestamme kuollut. Mie kun luulin, että katolisten piti ansaita pelastuksensa ja että luterilaisilla on helppoa, kun yksin uskosta ja yksin armosta. Mutta että ihan vallan vain armosta ja Kristuksen lunastustyöstä, vaikka ei yhtään uskoisi? Hämmentävää.
Viron itsenäisyyspäivän (jota he muuten itse kutsuvat tasavallan vuosipäiväksi: vabariigi aastapäev) presidentinvastaanotolla ei ole puoliksikaan yhtä komeita kolttuja kuin Tarjan vastaavissa pirskeissä. Sen sijaan presidentin puoliso on tyrmäävän edustava (niin on toki tohtori Arajärvikin).
Absolut-vodka on pehmeän pyöreää, Viru Valge puolestaan pitkää ja kapeaa, ja Fazerin hasselpähkinäsuklaasta tulee sulatettuna mahdottoman hyvää suklaakakkua (varsinkin kun sulatetun pähkinäsuklaan päällystää kerroksella valkosuklaa-maskarpone-hapukoor-tahnaa) (kun saan Madisilta reseptin, heitän sen saman tien tuonne vasemmanpuoleisen alasivulinkkilistan Reseptejä-osastoon) (JK. 1.3.: Nyt löytyy kirsikkasuklaakakku reseptilistasta!)
Suomalainen, ranskalainen ja espanjalainen menivät Afrikkaan. Ensimmäistä kertaa elämässään he näkivät siellä norsun. Espanjalainen mietti mielessään: “Ohhoh, miten iso eläin! Ja mitkä valtavat korvat… mitenköhän kauas se niillä kuulee?” Ranskalainen mietti mielessään: “Ohhoh, miten iso eläin! Ja miten ryppyinen nahka… mitenköhän paljon ryppyvoidetta sillä kuluu ihonhoitoon?” Suomalainen mietti mielessään: “Ohhoh, miten iso eläin! Ja miten pitkä nenä… mitäköhän se minusta ajattelee?”
Kovin usein tunnen itseni perin kovin suomalaiseksi.
Posted: February 25th, 2009 under Yleinen.
Comments
Comment from äiti
Time February 25, 2009 at 20:37
Lenkkarit? Vaiko peräti kumpparit?
Comment from maija
Time February 25, 2009 at 21:44
Nyt sulaa sellaista vauhtia, että jos samaa tahtia jatkuu, voi sandaalit olla pian paras vaihtoehto ; ) Jos ei pakastusta luvata, voisi siis lenkkarit olla hyvä matkakenkävalinta.
Ohoo, Tomaa-setääkin muistellaan! Kyllä olemme kumpikin suuntaamassa pohjoiseen maaliskuun puolivaiheilla. Mie olisin lähdössä täältä torstaina 12.3., ja Thomas tulee todennäköisesti Tallinnan kautta (siellä on jotkut suurlähetystöpirskeet lauantaina) joko 14. tai 15.3. Seminaaria on sitten tiedossa tiistaina 17.3. ja paluumatkalle suuntaaminen keskiviikkona 18.3. Maanantaille on jo varattuna laulutuntia ja Rauhaniemen kansankylpylöintiä, mutta viikonloppua olin vähän säästellyt kummitusvierailulle. Tuosta sedästä ei nyt sitten tiedä, ehtiikö Kangasalle asti ollenkaan, jos joutuu lauantaina kovasti hippaamaan…
Comment from Mikko
Time February 27, 2009 at 15:24
Kenkiä ei pelasta mikään muu kuin lukuisat muut kengät. Kunnon kansalaisella tulisi olla vähintään kolmen kengät, jotta loskassa rasittuneet saisivat kahden päivän levon ja kuivumisrauhan. Lisäksi tarvitaan ankaraa puhdistusta ja huoltoa. Sanomalehteä sisään, hoitoainetta pintaan. Ugh, olen puhunut vaikken itsekään toteuta käskyäni valtavasta kenkävarastostani huolimatta (kun ei niitä lempikenkiään oikein viitsisi suolaloskassa rääkätä).
Täälläkin uhkaavasti lämpötilat lähestyvät nollaa. Töissä onneksi kiukkuiset vanhat sedät vaanivat hanakasti kaikkea lunta ja loskaa muistuttavaa ainesta, kiitävät koneillaan, auroillaan ja lingoillaan pitkin ja poikin helpottaen siten tavallisten tallaajien tuskaa lotisevien kenkien osalta. Tullappa tuuli ja aurinko haihduttamaan lumet (mielellään yön aikana huomaamattomasti) pois. Heh.
Comment from Tapio Tyllilä
Time March 8, 2009 at 22:37
Ai niinkö se ronsu-juttu meni? Minä olen kuullut tällaisen version:
Englantilainen, ranskalainen ja saksalainen tutkimusmatkailija kohtasivat Afrikassa ensimmäistä kertaa elämässään ronsun. Kaikki kirjoittivat havainnoistaan myöhemmin kirjan.
Englantilainen nimesi kirjansa: “Ronsunmetsästys”
Ranskalaisen kirjan nimi oli:
“Ronsut ja seksi”
Ja saksalaisen vaatimattomasti:
“Eine kurze Einleitung” (Lyhyt johdanto)
Ja humöörin sivuutten tarinan opetus on? Saksalaisen TUTKIJAN otsikko oli totuudenmukaisin. ABSTRAKTI on parhaimmillaankin lyhyt johdanto lyhyeeseen johdantoon.
Joten: Nose wet! Hyvin se menee. 😉
Comment from Soile
Time February 25, 2009 at 20:03
Maaliskuukin lähenee huimaa vauhtia – moneskos päivä se seuraava seminaari olikaan? Saisikos kummitädin (ja miksei setä-Thomas´nkin) vierailulle silloin? Täällä kovasti hoetaan joka päivä (useaan kertaankin): “muistaa maijan” “maija nukkuu – tossa” (ja osoittaa sohvaa) “tomaa – nukkuu” “pesee -ampaat – tuolla” (ja osoittaa alakerran vessaa) 😀