Maisteri Maailmalla

Matkakuopissa täällä jo odotetaan. Huomenna käännän nenän kohti Tallinnaa, ja yhtä mieleen jäänyttä, edelliskerrasta hiukan pienennettyä mekkoa sovitettuani loikkaan laivaan ja hurautan Helsinkiin, minne ex-luokkakaverini Kirsi on luvannut tulla minua vastaan. Jee, näkee Kirsiä pitkästä aikaa! Yöpuu löytyy Espoosta, vaan saapa nähdä, annetaanko minun tällä kertaa nukkua, vai pitääkö taas seurustella pitkin öitä.

Perjantaiksi olen piirtänyt itselleni Helsingin karttaan mekkokauppasuunnistusreitin, ja ex-asuintoverini Eira on luvannut tulla suunnistamaan kanssani. Jee, näkee Eiraakin pitkästä aikaa (ja pääsee ihailemaan kihlasormusta, joka viimeksi tavatessamme ei ollut vielä ehtinyt kultasepältä sormeen asti)!

Perjantai-illaksi sekä viikonlopuksi on luvattu sohvapaikkaa Kangasalta – jee, näkee kummityttö-Aadaa! Ja jos lasketaan prosentuaalista osuutta hänen eliniästään, niin nähdään kyllä tosi tosi pitkästä aikaa. Soileakin näkee. Jee!! (Soile on ex-kurssikaveri, vaan Aadastapa ei eksää saa yrittämälläkään.)

Maanantaina minulla on laulutuntitreffit Heinin kanssa pitkästä aikaa ja sekin on iso jee – joskin, noh, tässä välillä ovat lauluharjoittelut jääneet aikas vähälle… tänään juuri (kyllä kyllä, pitkästä aikaa) kiekuilin tunteloisen ja tulos oli aika masentava. Aänenkäyttö on urheilua, eikä kerran saavutettu taso pysy, jos ei yhtään reenaa. Kuorossa laulaminen ei selvästikään aja asiaa.

Lisäksi on sovittu maanantaille avantouintitreffit ex-naapurinpojan Tapion kanssa (jee!) sekä tiistaille perinteiset (joskin varsin epäperinteisen pitkästä aikaa…) teenjuontitreffit ex-melkein-naapurintytön Jennin kanssa (jeee!). Matkan perinteinen pakollinen paha on tiistai-iltapäivän seminaari yliopistolla, ja perinteisesti hyvä on loppureissun sohvapaikka Tammelan Sirolassa. (Jepujeejee!)

Jos vielä löytyy lisää eksiä tahi muita treffinjanoisia, voisi sohvapaikkojen suhteelliseen läheisyyteen sijoittuvia kaupunkitreffejä vielä saada mahtumaan matka-aikatauluun. Jos ei, on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että jossain vaiheessa matkaviikkoa saatan jopa ehtiä raottaa hiukan tietokonetta ja tutkimusaineistoani.

Ai niin, PS. Kiinalainen ystäväni on aloittanut hurjan markkinointikampanjan tutkimustyölleen. Ensinnäkin Viron (ainoan? suurimman? ainakin useimmiten viitatun) kielitieteellisen julkaisun Keel ja Kirjandusen helmikuun numerossa on ilmestynyt hänen kiinankielisen teoksensa innostunut ja kiittävä arvostelu. Eilen julkaisi Tartossa ilmestyvä sanomalehti Postimees hänestä ja hänen tutkimuksestaan artikkelin, jossa viitataan ahkerasti myös Keel ja Kirjandusen arvosteluun. Ei yhtään hullumpaa nuorelta kielitieteilijältä. Bien joué, hyvin pelattu, sanoisi ranskalainen (tai sanookin, tuo kotiranskalainen), varsinkin kun kirjakritiikin alla komeilee yhden Viron uralistiikan grand old manin, Ago Künnapin nimi. “Vau, enpä olisi arvannut, että herra Künnap osaa niin paljon kiinaa, että on lukenut kirjasi!” minä sanoin. “Noh, niin, sen arvostelun kyllä kirjoitin mie ihan itse”, vastasi tähän nuori kiinalainen kielitieteilijä, “mutta koska tapana ei ole julkaista tekijöiden itsensä kirjoittamia arvosteluja kirjoistaan…” Tout à fait, bien joué !