Maisteri Maailmalla

Eilen illalla olin kuoron kanssa Laulujuhlien kilpalaulannoissa. Heinäkuisille juhlille on niin suuri tunku, että kaikki halukkaat eivät millään mahtuisi yhtä aikaa Tallinnan Laululavan kaaren alle, ja niinpä sekakuoroista karsitaan vain parhaat paikalle. Eipä käy kateeksi karsivia tuomareita, jotka matkaavat Marianmaata ristiin rastiin kuuntelemassa varmaankin useampaa kymmentä tuhatta laulajaa! Kukin kuoro esitti tuomariston edessä kaksi laulua, jotka arvottiin koko sekakuorojen laulujuhlaohjelmistosta – yksi nuottivihon ensimmäisestä ja yksi toisesta osasta. Toisen osan viidestä laulusta olemme harjoitelleet ahkerasti vain yhtä, ja kuinka sitten niin kävikin, että arpamme osui juuri siihen lauluun. Vihon alkupään lauluista oli johtajamme Valli nähnyt yhden unessaan, ja sen vuoksi sitä sitten viime harjoituksissa erityisesti harjoittelimme. Arvaattekin varmaan, minkä laulun saimme eilen toisena laulunamme esittää.

Arpaonnestamme huolimatta on kuoron sähköpostilistalle tulvinut tänään kiukkuisia viestejä. Kävipä eilen nimittäin niinkin, että kun keräännyimme lavalle laulumuodostelmaamme, tunki riviin täysin vieraan näköisiä ihmisiä. Myös tuomaristo kurtisteli kulmiaan ja ihmetteli, olemmeko me todella Tarton ylioppilassekakuoro, sillä papereiden mukaan meitä piti olla 55, mutta pikainen luvunotto paljasti, että lavalla oli 74 laulajaa. Valli vain kohotteli harteitaan, että näin paljon meitä nyt näyttää olevan, ja lopulta meidän annettiin laulaa. Tämän odottamattoman lisävahvistuksen mukaantulo kimpaannutti siis tuomariston lisäksi myös omat laulajamme, sillä harjoituksissa käyneillä ja siellä käymättömillä tuntui olevan jokseenkin eri käsitykset laulettavista lauluista… Jännityksellä jäämme nyt odottamaan, diskataanko meidät saman tein, vai putoammeko laulujuhlilta ihan vain epäpuhtaan laulumme vuoksi.

Oliko tämä nyt sitten onnekas sattumus vai sellainen toisenlainen, lienee lukijan silmässä, tai sitten sitä voidaan arvioida uudelleen toukokuun lopussa, kun viralliset karsintatulokset julkistetaan.

Kummankinlaista sattumusta lienee toisessakin päivän uutisessa. Tulevalle kesälle on nimittäin tiedossani nyt jo viidet häät, ja kaikille viisille häille on yhteensä vain kaksi päivämäärää. On helposti pääteltävissä, että tästä voi seurata tiettyjä hankaluuksia niille, jotka ovat saaneet kutsun yhtä useampaan tilaisuteen. Se on selvää, että veljet vievät voiton entisistä kämppiksistä (olkoonkin, että Eiran olisin niiiin mielelläni nähnyt heinäkuisessa Ranskassa…), mutta kuinka arvottaa kahden ystävän tärkeitä juhlia, kun saman päivän aikana ei oikein ehdi osallistua kumpaankin, toisistaan 800 kilometrin etäisyydellä pidettävään juhlaan? Kas siinäpä kysymys, jota voi miettiä toukokuun loppupuolen vastaamisaikarajoihin asti.