Maisteri Maailmalla

Me vaadimme: pätemään pyrkivät besserwisser-sedät heitettäköön luennoilta kylän suurimpaan kuuseen. Erityisesti ulkomaille opiskelemaan lähteviä suomalaisia tulisi valvoa kansainvälisin rekisterein, joihin tulisi merkintä kahdesta ensimmäisestä kerrasta, jolloin rekisteröity saa luennolla muut paikallaolijat pyörittelemään silmiään, ja kolmannella kerralla henkilön pääsy kaikkiin julkisiin opetustilaisuuksiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin estettäisiin seuraavan viiden kalenterivuoden ajaksi. Täten taattaisiin asiallisille opiskelijoille opintorauha ja säästettäisiin muut suomalaiset kokonaisvaltaiselta kansalliselta häpeältä.

Ne, jotka vielä muistavat 2000-luvun alusta suomen ja viron kielen luennoilta vanhan ystävämme Peksu Vuosaran, saavat vähän vihiä siitä, mitä unkarin alkeiskurssillani tapahtuu. Tosin Pekan kanssa mie tulin syystä tai toisesta oikein hyvin toimeen, ja edelleenkin tavatessamme pysähdymme juttelemaan (viroksi useimmiten). Pekka-kontekstista puuttui kuitenkin kansallinen dimensio – nokkeluuksineenkin hän edusti ihan vain hämäläistä itseään. Unkari-sedän tapauksessa tilanne on noin seitsemäntoista (tizenhét) kertaa pahempi: tyyppi paitsi esittää tarkentavia huomautuksia täysin epäoleellisista yksityiskohdista osoittaakseen olevansa asiantuntija (kuten Peksu) myös antaa minimipalautetta ääneen kaikesta opettajan sanomasta (vähän samaan tapaan kuin pedavuonna se Jenkeissä opettanut Koulutus ja yhteiskunta -proffa, joka saattoi opiskelijan 30-sekunttisen kommenttipuheenvuoron aikana sanoa 28 kertaa mjoo, joo, niin, niin, joo), sekaantuu eturivistä opettajan puheeseen täysin absurdein kommentein omituisella mutinaäänellään, josta edes selän takana istuva ei saa selvää (onneksi tosin), sekä hönöttää, tirskuu ja hohottaa itsekseen – ja on niin pirskatin suomalainen! Ja ruma!!

Toistaiseksi olen pidellyt itseäni. Tänään tuijotin häntä yhden erityisen typerän puheeseensekaantumisen jälkeen tuikeimmalla ilmeelläni suoraan silmiin, kunnes hän käänsi katseensa. Seuraavalla kerralla ehkä repeän ja sanallistan kaikkien paikallaolijoiden kirkuvat ajatukset: “Ketään ei kiinnosta!” Ja lisään siihen suomalaisyhteisön jälkikirjoituksen: “Ittes voit häpäistä, vaan älä häpäise isänmaatas.”