Maisteri Maailmalla

Maisteri pääsi kuoroon!

Vaikka maisteri oli eilisen koelaulujonon viimeinen ja pääsi laulamaan vasta kymmenen jälkeen ehtoopuolella, vaikka maisteri oli ollut edelliset kolme päivää puhumatta kurkkukipuun liittyvistä äänensäästösyistä, eikä ollut uskaltanut edes kokeilla avata ääntään ennen laulua, vaikka maisteri lauloi valitsemansa laulun noin terssiä matalampaa kuin nuotissa luki ja hyvin hyvin kevyellä otteella, ja vaikka kuoronjohtaja ei maisterin ääntä säästääkseen laulattanut mitään niistä ääniala- tai prima vista -harjoituksista, joita muut hakijat tekivät, silti maisteri pääsi kuoroon! 2. sopraanoon! Hii!

(Niin Heini, olit kyllä mielessäni koko sen puolitoistatuntisen, jonka istuin koelaulujonossa – sopraanoon pyrkivät kun otettiin sisään viimeisenä, niin oli aikaa mietiskellä. Muistelin kamalassa kurkkukunnossa tekemääni 2/2-kurssitutkintoa ja kauhulla ajattelin, että aion todella toistaa moisen hirveyden. Joka viides minuutti olinkin lähdössä kotiin pelastamaan ääneni, mutta sitten taas tuli itku ja suru ajatuksesta, etten pääsisi – tänäkään vuonna – kuoroon laulamaan. Yliopiston kamarikuoron ja naiskuoron yhteinen johtaja minut jo käännytti oveltaan kaksi viikkoa sitten, ennen kuin olin ehtinyt kaivaa nuottiakaan laukusta, sillä hän ei halunnut laulajaa vain vuodeksi. Niin tiedän, että se oli tyhmästi tehty, mutta en millään voinut vastustaa, kun kyseessä oli vuoden viimeinen koelaulumahdollisuus päästä yhteenkään opiskelijakuoroon. Nyt olen varmuuden vuoksi seuraavat kolme päivää puhumatta, ja kotona käy taas mahdoton käsillähuiskinta, kun viestimättä en malta kuitenkaan olla…)