Maisteri Maailmalla

Kisut on kivoja. Varsinkin Clothilden ja Miguelin kisut, jotka ovat pieniä ja pörröisiä ja pehmoisia ja suloisia ja iloisia ja unisia ja lämpöisiä ja tuhisevat sylissä. Ne ovat oikeastaan kivoja silloinkin, kun ne yrittävät kiivetä kynnet pitkällään farkun lahjetta pitkin ylös tai syövät sormia. Jos Thomas’ta oikein pehmittäisi, saattaisi meilläkin olla pian kisuja – mutta mie haluaisin koiran. Tai ehkä kaksikin: labradorinnoutajan (tummanruskean) ja jack russelin terrierin (valko-ruskea-laikukkaan). Niitä vain ei taida tippua pehmittämälläkään, ennen kuin on iso talo ja iso piha, siis ehkä noin viiteentoista vuoteen.

Clothilde ja Miguelkin ovat kivoja, vaikkeivät niin kovin pörröisiä olekaan. Sen sijaan kumpikin soittaa pianoa, Miguel korvakuulolta ja Clothilde enemmän nuotista. He ovat jo luvanneet (tai enemmänkin inkuneet ja hinkuneet) säestää minua, kunhan kurkkuni tokenee niin paljon, että uskallan alkaa taas laulaa. Suunnittelimme myös pienen kvartetin perustamista, vaikkakin Clothilde lupasi tehdä vain omituisia avaruusääniä. Joka tietää mukavan neliäänisen teoksen, jossa alttostemma koostuu omituisista avaruusäänistä, vinkatkoon mitä pikimmin. Lisäksi suunnittelimme viikon Lapin-matkaa tammikuulle: lunta, pakkasta, poroja, hiihtämistä ja erityisesti revontulia oli tilauksessa. Jos aikoo viettää jonkun kanssa viikon samassa mökissä pakkasen ja lumen keskellä, on tärkeää, että tämä joku on kiva. Muuten voi tulla riitaa saunavuoroista.

Juhani on kiva ja käymässä Suomesta Tartossa tyttöystävänsä luona – itse asiassa meidän alakerrassamme. Olen rupeamaisillani crumblen valmistamiselle, jotta voisin kutsua heidät Juhanin syntymäpäiväteelle. Kaimani Maija on myös kiva, ja on kivaa vahtia hänen Indianassa opettajavaihdossa pitämäänsä blogia – noin seitsemän kertaa päivässä, kun ei viitsisi töitäkään tehdä. Mikko on kiva, kun jaksaa lähetellä terveisiä maisterin mutinoiden välissä. (Mikko ja eräs unohtumaton Tallinnan-matka ovat myös olleet mielessäni, kun olen iltaisin kaivautunut lämmittämättömässä asunnossamme kolmen täkin alle nukkumaan. Tosin nyt on lämmitys puhkunut pari päivää, ja saamme taiteilla sietämättömän kuumuuden ja ikkunoista tulevalle vedolle altistumisen välillä.) Kirsi on kiva, sillä hiljaisuudessakin tiedän, että hän on, ja kun taas kohtaamme, on kuin hiljaisuutta ei olisi ollutkaan. Soile on kiva, ja on kivaa, että me emme ole hiljaa. Jenni on kiva ja muistuttaa kodista Rauhaniemessä. Isu ja äiti ovat kivoja ja vähän höpöjä (turha siis ihmetellä, miksi minusta on tullut näin höpö). Ruth ja Sampo ja Mehmed ja Hüssein ja /Öshlän/ (älkää vain kysykö, miten hänen nimensä oikeasti kirjoitetaan, tai edes lausutaan) ovat kivoja, vaikkei heitä näekään yhtä usein kuin olisi tosi kivaa. Ja kyllä te muutkin olette kivoja, vaikka en olekaan kuullut teistä hetkeen mitään. Minullekin saa kertoa kuulumisiaan, saa, niin.

Niin ja Thomas on myös kiva, mutta se ei liene kenellekään yllätys.