Hyvää Mikon-päivää!
Loppuviikosta humputeltiin: perjantaina vuokrattiin auto ja ajettiin sienimetsään! Thomas ajoi, virolainen kollega Madis luki karttaa ja takapenkkiä asutimme kolmisin Clothilden ja Miguelin kanssa. (Miguel muuten lausutaan /migel/. Häntä hermostuttaa, kun virolaiset tahtovat lausua myös uun /miguel/, vaikka se on mukana nimessä vain foneettisista syistä: “migel” lausuttaisiin /mihel/ sellaisen rohisevan hoonkaa.) Reissussa kylläkin korostui metsä-osuus sienien kustannuksella – sienisaalis nimittäin jäi kahteen maamunaan ja noin yhdeksään kanttarelliin. Kyllä niistä maukas munakas tuli, mutta vähän hintava (kun lasketaan yhteen auton vuokra, matkalöpö sekä reissua varten ostetut sienestyskorit ja eväät). Laihan saaliin tuoma pettymyksentunne laimeni huomattavasti lauantaina, kun suuntasimme torille aikomuksenamme poimia sieltä koreihimme talven sienivarat – torimummuilla ei nimittäin myöskään ollut sieniä. Ja me sentään löysimme yksitoista!
Kaiken humputtelun jälkeen kävimme töillemme lauantai-iltapäivästä, ja sunnuntai-iltana oli minulla viimein valmiina hienon hienot PowerPoint-slaidit ensi perjantain konferenssia varten. Nyt pitäisi vielä kirjoitella niihin sopivat jorinat muistiinpanoiksi (en kuvittelekaan, että jännitystilanteessa muistuisi mieleen yhtäkään vironkielistä sanaa), ja sitten päättää, onko koko jutussa mitään järkeä. Hiukan ongelmalliseksi voi myös osoittautua se, miten esitelmöin 29 slaidisivullista 20 minuutissa… Tunnetusti kun osaan olla tosi tiivis ja jämpti.
KiinalaisYstäväisJatkokertomuksen päivitysosio: ei mitään uutta. Jännä nähdä, tuleeko hän ersän luennolle tälläkään viikolla. Sosiaalinen ongelmani on ehkä sittenkin ratkennut.
Keittiönsiivousvinkki: myös vähän kulahtaneista hedelmistä – esimerkiksi omenoista, päärynöistä, luumuista, banaaneista, persikoista – tulee oikein hyvää murupaistosta, crumblea, kun ne paloittelee vuokaan (saa olla paksukin kerros), ripottelee pinnalle murutaikinan (125 g voita, 150 g = n. 2 1/2 dl vehnäjauhoa ja 125 g = n. 1 1/3 dl sokeria sekaisin nypittynä) ja heittää uuniin 200 asteeseen 30-45 minuutiksi, niin että paistos on pinnalta kauniin rapean rusehtavaa.
Ja sitten vielä loppukevennykseksi sienenmetsästystunnelmia.
Clothilde, Miguel ja Thomas ihastelemassa saalistilin avannutta yksilöä.
Clothilde sienenjäljitystyössä
Joululahjaveitsi pääsi lopulta töihin.
Peipsi sentään löytyi paluumatkalla sieltä, missä sen pitikin olla.
Ei mutta onhan noita kanttarelleja ainakin kaksitoista!
Lauantaina saimme vihdoin korit täyteen, torilta.
Posted: September 29th, 2008 under Yleinen.
Comments
Comment from Tapio Tyllilä
Time September 29, 2008 at 17:26
Ja hei. Onko sulla kuvassa uudet lasit?
Comment from maija
Time September 29, 2008 at 17:36
Heippa Tapsa, kiva nähdä sinua täällä! (Ja kiitos postista; toki tänne saa kylään tulla.)
En sunkaan mie hyviä sienireissuja unohda. Sillä kerralla käveltiin pitkään ja hartaasti kauniissa säässä, ja tatteja löytyi suoalueen kupeesta. Sie sen sijaan näytät unohtaneen tämänkesäisen melontaretkemme – johan siellä esittelin uusia kakkuloitani (kun en halunnut laittaa aurinkolasejani, joissa on vielä vanhat voimakkuudet). Mutta siis joo, suhteellisen uudet nämä sienestyslasini kyllä ovat.
Comment from Mikko
Time September 29, 2008 at 17:56
Kiitos!
Töissä söivät kinuskikakkua halulla, lopulta pellillisen lähetessä loppuaan, kyselivät – olisiko jotakin suolapalaa väliin – hassut. Miten niin makeaa, jos pistää yhteen 7 dl sokeria, 7 dl kermaa, pari desiä siirappia ja 350 g mantelijauhoa… ja 8 kananmunanvalkuaista? Parin viikon päästä saavat kyllä tyytyä happamaan suklaaseen.
Comment from maija
Time September 29, 2008 at 18:01
Missä välissä se “kakku” oli – sokerin ja kerman? 😀
Comment from Mikko
Time September 29, 2008 at 18:16
Resepti tulkoon huomenna… kyllä siitä sellainen pohjan tapainen löytyy vaikka paistokas vehnäjauhotta tehdään. Pääpaino kuitenkin kinuskilla, jota teen kerta kerralta enemmän ja enemmän. ;-P
Comment from Eero
Time September 29, 2008 at 20:54
Ei siis sieniä sielläkään. Lehdissä kumminkin kirjoitetaa, että erityisesti tänä vuonna on sienivuosi.
Jos torimatameilla ei ole sieniä, niin silloin niitä ei sitten ole missään.
Comment from maija
Time September 29, 2008 at 21:19
Toissaviikolla olivat kuulemma torimummujen pöydät notkuneet sienistä, 40-50 EEK/kg (mitä siitä nyt sitten tulee, n. 3 €), ja elokuun lopussa lehdessä kirjoitettiin, miten Etelä-Viron metsät hukkuvat sieniin… No, onneksi viikon kestänyt epänormaali kaunis sää loppui, ja tänään on taas tullut vettä taivaan täydeltä. Pari päivää kun jatkuu samoin, voi sieniä taas ollakin – kunhan vain ui metsään asti niitä poimimaan!
Ai niin, ja kiitos Eero uljaista koirakuvista! Kyllä oli ihasteltavaa niin koirassa kuin isännässäkin!
Comment from Mikko
Time September 30, 2008 at 14:07
Tässä tämä nyt tulee. Muistaakseni olen napannut tämän ohjeen Kartanokeitoksia nimisestä Ylen tv-sarjasta. viimeksi keittelin kinuskia puolesta litrasta kermaa ja keittoaika lähenteli tuntia eikä tosiaan juuri tarvitse sekoitella kunhan seoksen saa ensin kuplimaan, hella ykköselle ja antaa kaikessa rauhassa poreilla… kuohuu kyllä välillä, joten kattila kannattaa olla reilun kokoinen, itse käytän 2,5 litraista, eikä ole tullut yli. Huom. Jos joku keksii käyttöä yli jääville kahdeksalle munankeltuaiselle, niin… majoneesiakaan ei jaksa lusikkakaupalla syödä. ;D Mikäli kakkua pitää tarjoilla hankalien kuljetusmatkojen päässä (kuten esim. polkupyörällä töihin kuskaten), kinuskin voi kipata kattilasta johonkin purkkiin, säilyttää yön yli jääkaapissa ja levitellä kakulle vasta myöhemmin, on tällöin myös vähemmän valuvaa ja helpommin käsiteltävää.
Hovdalan kinuskikakku:
Koko ohje 9-15 hengelle, normaali lasagnevuoka on oiva muotti.
Pohja:
8 kananmunan valkuaista
4 dl sokeria
350 g jauhettua mantelia
Kinuski:
4 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
1 dl siirappia
2 tl vaniljasokeria
Koristeeksi: kermavaahtoa
Voitele ja korppujauhota huolella suorakaiteen muotoinen vuoka. Kuumenna uuni +175 asteiseksi.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan samalla hyvin vatkaten. Kääntele lopuksi mantelijauhe vaahtoon.
Kaada taikina vuokaan ja kypsennä noin 30 minuuttia uunin keskiosassa. Anna pohjan levähtää hetki ja kumoa tarjoiluvadille. Anna jäähtyä.
Mittaa kinuskin ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna hitaasti samalla sekoitellen kiehumapisteeseen. Anna kinuskin hiehua hiljalleen, kunnes se on sopivan sakeaa ja kauniin ruskeaa. Vältä turhaa sekoittelua. Tarkkaile kinuskin valmistumista tipauttamalla pisaroita lautaselle. Valmis kinuski ei leviä lautasella. Kinuski valmistuu noin 20-30 minuutissa. Mausta vaniljasokerilla ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia ennen kakulle levittämistä.
Kun kinuskikuorrutus on täysin jäähtynyt, koristele kakku kermavaahdolla.
Comment from maija
Time September 30, 2008 at 14:38
Mmmm…. Mikon superkeittiö iskee jälleen! Luulenpa, että olen joskus päässyt tätä namia maistamaan? Olisi semmoinen mielikuva, että makeaa oli.
Minulla itse asiassa on loistava resepti, johon ylimääräiset keltuaiset saa upotettua. Kaipasin joskus vaniljakreemiä piirakan tai pullan täytteeksi, ja löysinkin oivan reseptin http://www.paakarit.net -reseptifoorumilta. Kestää paistamista ja sopii esimerkiksi päärynäpiirakkaan (tavallinen murotaikina + kerros kreemiä + päärynöitä viipaleina + vissiin suklaata muruina taisin heitellä kans sekaan) tai pikkupullien täytteeksi (leivotaan pyöreitä pikkupullia, painetaan pullapalluraan syvennys lasilla ja lapetaan sisään kreemiä). Menee myös lusikalla kulhosta 😉
Vaniljakreemi
6 isoa keltuaista
1 ¼ dl hienoa sokeria
3 rkl maissi-/perunajauhoja, siivilöitynä
4 ½ dl täysmaitoa
50 g suolatonta voita, paloiteltuna
2 tl vaniljauutetta (tai tuplasti vaniljasok.)
Aloita vaniljakreemin tekeminen vatkaamalla keltuaiset, sokeri ja maissitärkkelys keskikokoisessa kulhossa.
Lämmitä maitoa keskikokoisessa kattilassa kehumispisteeseen. Ota kattila pois levyltä ja vatkaa reilu 1 dl kuumaa maitoa munaseokseen. Kaada sitten seos kattilaan kuuman maidon sekaan. Laita kattila takaisin levylle ja anna kiehua, koko ajan sekoittaen. Jatka minuutin ajan, tai kunnes seos sakenee. Poista kattila levyltä, kaavi kattilan pohja lastalla ja vatkaa seos tasaiseksi. Lisää voi ja vatkaa kunnes se on sulanut. Sekoita sitten joukkoon vaniljauute. Kaada kreemi nopeasti siivilän läpi keskikokoiseen kulhoon. Peitä kulho muovikelmulla niin, että kelmun ja kreemin väliin ei jää ilmaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja jäähdytä jääkaapissa noin 2 tuntia. [minen kyllä ole kaadellut mihinkään siivilöihin enkä kelmutellut, ja aina on kaikki mennyt – oikeastaan jo ennen jääkaappiin laittoa…]
Hyvää tulee, testattu on. Kylmän kreemin saa “kevyemmäksi” sekoittamalla siihen kermavaahtoa, jolloin se käy sellaisenaan jälkiruoaksi esim. marjojen kanssa. [alkuperäisen kokin huomio, tämä kokki ei ole vielä kokeillut]
Comment from Tapio Tyllilä
Time September 29, 2008 at 14:36
Viime syksynä käytiin sienessä. Muistakko? Nyt oon vaan kirjoitellu muille naisille. On ihan syyllinen olo. Viimein oli pakko. Muutenhan voisit vaikka unohtaa. ;-9
Lisää kuulumisia suoraan sinulle. Odotahan!