Elo on eilistä jeempi
Kävin katsomassa perjantaista konferenssisalia ja kliksuttelemassa voimapistettä (kiitos Mikko kansankielestä!). Samalla nostimme yliopiston puolelta konferenssista vastaavan professorin kanssa puhujanpöntön tietokoneen viereen, ettei tarvitsisi kirmailla edestakaisin papereiden ja klipsuttelun väliä. (Lisäksi professori Metslang muisteli, että olen kirjoittanut hänelle Helsingin yliopiston vierailuprofessuurin aikana sähköpostia noin neljä vuotta sitten, kun selvittelin mahdollisuutta mennä tekemään viron aineopintoja Helsingin yliopistoon! Ollaan niin kuin vanhat tutut!) Tekninen puoli hermostuttaa siis huomattavasti eilistä vähemmän. Jee!
Tutorini Ruth katseli tänään näyttökalvoni läpi, eikä tehnyt kuin muutaman korjauksen. Muuten ne ovat kunnossa ja suht ymmärrettävät. Jee!
Myös lätinäni alkavat olla kohtapuolin kirjoitettu. (Niin siis en sunkhaan mie lähde minkäänlaisen yleisön eteen ilman kädessä rahistettavaa ja täristettävää paperiversiota! Siinä on jopa kuvilot piirreltyinä, siltä varalta että joudun kuitenkin ne itse taiteilemaan taululle.) Seuraavaksi pitää sulkeutua salaiseen kammioon polottamaan niitä ääneen ja vahtimaan kellosta, kuinka vikkelään pitää puhua, ettei mene yli 20 minuutin. Jee!
Joka suunnasta tulee tiukkaa kannustusta, ja vaikkei kannustajilla ole hajuakaan, mitä puppua aion perjantaina puputtaa, tuntuu silti mukavalta. Enää mahassa ei väännä ihan yhtä paljon. Jee ja kiitos!!
Kiinalainen Ystävä saapui tänään ersän luennolle. Hän tuli sisään viimeisellä minuutilla, ei katsonut päinkään, ja poistui luennon jälkeen ensimmäisenä. Ei vaivaantuneita näennäiskohteliaita keskusteluja. Jeeee!
Posted: October 1st, 2008 under Yleinen.
Comment from Mikko
Time October 2, 2008 at 14:53
Mehän hurraamme aina ja kaikkialla sankoin joukoin tuttujen puhuessa. Voit kaikessa rauhassa pulputtaa munakkaista ja viinereistä ja me vaan hurraamme iloisina, tärkeintä ei ole ymmärtää vaan kannustaa. Hip hei.
Minä harrastin arkeologisia kaivauksia lähes täydellisesti organisoidussa todistusarkistossani. Osoittaakseni työtä hakiessani kyvykkyyteni myös rekennusten huoltotehtäviin, piti löytää työtodistus vuodelta 1991 jo markkinoilta poistuneen rakennusyhtiön työmaalla koikkelehtimisestani… Millä ihmeen logiikalla olin sijoittanut kyseisen paperin samaan muovitaskuun musiikkikoulun sellonsoiton 2/3-tutkintotodistuksen sekä konekirjoituksen 10 minuutin kirjoituskokeen (1236 lyöntiä ja 3 virhelyöntiä 20 kilon valurauta-Adlerilla suoritettuna) tuloksen kanssa?