Hengissä!
Elämäni ensimmäinen konferenssi on takana ja loppu elämä edessä! En vieläkään joutunut opettelemaan oikean tiivistämisen jaloa taitoa: Vaikka yömyöhään eilen illalla heittelinkin voimapisteen kalvoja kuuseen ja karsin selityksiä minimiin, jäi alkuperäisversioni silti 2 minuuttia ylipitkäksi. Mutta oh onni ja ah autuus – sektiossani minua edeltäneet kaksi esitelmöijää jättivät kumpikin käyttämättä yli 10 minuuttia omaa aikaansa, joten pistelin aika lunkisti ja yleisökysymyksineen kaikkineen (joita minulle esitettiin kaikista esiintyjistä eniten!) esiintymiseni kesti 45 minuuttia annetun 25 minuutin sijaan 😀
Joku sosiologi voisi muuten tehdä tutkimuksen viimeisen yön vetovoimasta. Voisin heti osallistua tutkimukseen informanttina; koko yliopiskelu-urani kaikki paria sivua laajemmat kirjalliset työt ovat nimittäin valmistuneet aikarajaa edeltäneenä yönä tai aamuyönä tai yön jälkeisenä aamuna. Koko maisteriopintojeni ajan minulla oli suunnitelmissa parantaa tapani: “Viimeistään graduni on sitten valmis hyvissä ajoin.” Vielä mitä – viimeiset korjaukset tehtiin viisi minuuttia ennen painoon lähettämistä, mikä oli kymmenen minuuttia ennen kypsyyskokeeseen menoa ja noin kaksi tuntia ennen vapun vieton alkua ja siis graduni viimeistä aikarajaa. Minulla on sosiologille jo tutkimushypoteesikin valmiina: viimeinen yö on tieteenteon keskeinen ydin!
Väitöskirjahan sitten on valmis ennen viimeistä yötä, eikö niin, Niilo?
Posted: October 3rd, 2008 under Yleinen.
Comments
Comment from maijahii
Time October 3, 2008 at 21:57
Muistatko, kuinka yliopiston aloittaessa sitä ajatteli, että nyt pitää varmaan ryhdistäytyä ja ruveta tekemään hommia jo ennen viimeistä iltaa? Sie taisit kirjoittaa siitä Suomi-Ilmiöönkin. Ja sitten havaitsi, että ihan hyvin niistä kursseistä selviää ilman pitkäjänteisyytta ja kurinalaisuuttakin.
NYT miusta alkaa pikku hiljaa tuntua, että on ehkä jollain tapaa opeteltava eroon siitä tavasta edes vähän. Täällä pitää oikeasti kirjoittaa laadukkaita juttuja että saa hyviä arvosanoja! Ja sitten on tietysti se juttu, että täällä miun pitää saada hyviä arvosanoja, läpipääsy ei riitä.
Onnea esitelmän ohiolosta!
Comment from maija
Time October 3, 2008 at 22:32
Hmm… kun oikein kaivelen muistini sopukoita, luulen muistavani jonkin Suomi-Ilmiö-kirjoitelman, jossa mainittiin vaimon kanssa pelatut yölliset Bubble Bobble -maratonit. Olisikohan se liittynyt siihen, että ensin pitää kerätä voimia, ennen kuin saa aloitettua hommat, myös viimeisenä yönä? Mutta niin, jos kahdeksan vuoden ajan ovat hommat valmistuneet viimeisenä yönä, miksi nyt turhaan alkaa muuttaa hyvää rutiinia? Eiköhän ne lektion kalvotkin tule sitten siinä sivussa. (Kunhan vain on juhlavaatteet valmiina, ettei tarvitse niitäkin viimeisenä yönä ommella, kuten esimerkiksi vanhojen päiville yhdessä äidin kanssa…)
Comment from Eero
Time October 3, 2008 at 22:40
Onnittelut aloituksesta. Loppu onkin sitten rutiinia ja helppoa! Oisko noin?
Comment from niilo
Time October 3, 2008 at 18:43
Njaa. Jos olisi ollut “viimeinen yö” niin se olisi tietty nopeuttanut hommaa. (Lektion kalvot sitten kyllä valmistuivat väitösaamuna jo kolmen jälkeen)