Mitä mie täällä oikein teen..?
Missä mie olen ja mitä täällä teen, olen ihmetellyt tässä kuluneiden päivien aikana. En ole tainnut vieläkään kotiutua. Erityisesti eilen illalla oli epätodellinen olo, kun kävelin kuoroharjoituksista kotiin. Mikä on tämä tämmöinen pimeä kylä, jossa on kylmä ja tytsyt korkosaappaissaan kipsuttavat niin hitaasti, että joudun alvariinsa jalkakäytävien ohituskaistalle? Ei kyllä minun kyläni, kunhan nyt vaan joku. Mikä on talo, jossa haisee kissanpissa rappukäytävässä? Ei minun taloni ainakaan, vaan Thomas’n talo. Mikä asunto on sellainen, jossa eteisessä haisee tupakka, kun naapurissa poltetaan? Ei minun kodissani haise tupakka; Thomas’n luona ehkä haisee, mistä mie tietäisin. Ja mitä mie tässä kylässä teen?
Lehmänkakka haisee kylillä neljättä päivää, ja koska virallisesti olen kylän asukas, ehkä miekin haisen. Tänään yritin imigroitua virallisesti Marianmaalle, vaan määräaikaisia elämislupia myöntävä migratsioonamet oli kiinni. “Pyydämme anteeksi mahdollista epämukavuutta”, ovessa todettiin. Eivät luvanneet minun elää, mutta elän kuitenkin! Kurillanikin elän, ja vahdin heidän presidenttiään (jolla on pallokuvioinen mirri kaulassaan ja joka jauhaa poikamaisesti purkkaa poistuessaan yliopistolla pidetystä tilaisuudesta panssarimersujen saattelemana), laulan ensi kesän laulujuhlien lauluja (jotka ylistävät muinaisten esi-isien taisteluita ja kärsimyksiä), sahistelen lehtikasoissa (jotka eivät rahise puoliksikaan yhtä iloisesti ilman pikkuveljeä suhisteluseurana) ja pakon edessä saatan jopa kirjoittaa jonkun esitelmän.
Mutta perustetta täälläoloon en löydä presidentin näkemisestä, kuorosta, aurinkoisesta syyssäästä tai edes tieteenteosta. Kyllä ainoa syy täälläolooni istuu tuossa vieressä ja naputtaa omaa tietokonettaan. Eipä sillä, se on oikein hyvä syy.
(Tämä on myös hyvä kylä luonnonilmiöiden tarkkailuun. Ei toki yhtä monipuolinen kuin Mikon työmaa siellä Kalevankankaalla, mutta jotain aina joskus saattaa nähdä. Esimerkiksi kuluneen viikon aikana on tarkkasilmäinen bongari voinut havaita…
Posted: October 9th, 2008 under Yleinen.
Comments
Comment from maija
Time October 10, 2008 at 13:31
Oho oho? Siis millaista makeaa leipää olisi sinulle tarjolla ja millaisten kukkien keskellä – kaksijalkaisten vai juurellisten? Jälkimmäisistä ei lienisi yhtä paljon huolta ja murhetta kuin ensimmäisistä, joskin ensimmäiset tarjonnevat leveämmän leivän.
Comment from Mikko
Time October 10, 2008 at 14:12
Jatkoa nykyisessä olisi tyrkyllä ja palkkaakin enemmän kuin on koskaan siellä kaksijalkaisten keskenkasvuisten keskellä vaahtomisesta annettu… silläpä intouduin työtä hakemaan (enemmän palkkaa mutta huomattavasti vähemmän stressiä, ei mikään huono kauppa mielestäni).
Comment from maijahii
Time October 10, 2008 at 19:41
Ihmettelen minäkin ja usein, niin ihmeellinen on tämä maailma.
Comment from Mikko
Time October 10, 2008 at 13:18
Tänään pään yli lensi närhi vähemmän kauniisti laulaen. Tilhiparvi parveilee edelleen. Ei ratkennut työpaikka eilen, kahden tunnin kokoustamisen jälkeen valtaapitävät eivät päässeet selvyyteen, kuka kolmesta hakijasta täyttäisi parhaiten vaatimukset. Aikovat kuulemma jatkaa maanantaina. Ehdin jo hieman herkutella ajatuksella ympärivuotisesta tasaisesta rahantulosta työtä tekemällä…