Maisteri Maailmalla

Jengi (belgo-espo-esto-) oli tänään meillä suunnittelemassa Lapin matkaa (ja syömässä crumblea, jota hyväksi kehuttiin). Tammikuun puolivälin jälkeen lähdettäisiin, viikko oltaisiin ja mitä ilmeisimmin junalla matkustettaisiin. Tympein puoli suunnitelmassa on se, että Kilpisjärven ja Ylitornion välille ei onnistuttu löytämään yhtään tyydyttävää matkustuskeinoa. Joko pitäisi ensin mennä Rovaniemelle ja sieltä bussilla Ylitorniolle – ensimmäisenä arkipäivänä, viikonloppuna mikään ei liiku mihinkään. Tai sitten pitäisi pysähtyä Muonioon yhdeksi yöksi ja huristaa päiväseltään bussilla Kolariin odottamaan iltajunaa Ylitorniolle. Kamalan hankalaa, mutta varsin pöljältä tuntuu myös mennä Lappiin ja ajaa rytistää reteesti kodin ohi.

Heräsi myös kysymys siitä, kuka voi ajaa moottorikelkkaa. Tongittiin ja pöngittiin, ja johan löytyi netistä tieto, että kuljettajalla täytyy olla vähintään T-luokan (traktorin) ajokortti. Miehän en vieläkään ole nenääni pistänyt ajo-opetuslaitoksiin, joten minkäänlaisia kortteja ei löydy. Sen sijaan ennen vuotta 1985 syntyneillä on Suomessa luontainen oikeus mopedilla ajeluun. Koska moottorikelkan ajoluvaksi kelpaa mikä tahansa ajokortti, voisikohan mopedin ajoluvan yleistää koskemaan myös moottorikelkkaa?

Tästä päätelmäketjusta tuli puolestaan mieleeni, miten kuudennella luokalla olimme koulusta luokkaretkellä Rukalla (tai jossain sielläpäin) – ja me ajoimme kaikki vuorollamme pienen mutkan moottorikelkalla! Alle 15-vuotiaat lapsukaiset, joilla takuulla ei ollut kortin korttia ajelua oikeuttamaan. Luulisi, että nyt osaisin ajaa vähintäänkin yhtä hyvin – elämänkokemusta kun on niin karttunut ja vallankin viksuksi ja käteväksi olen kasvanut. Eri asia toki on, pitääkö sitä välttämättä päästä pöristelemään tunturiin. Siellä kuuluu olla hiljaa ja hartaasti. Niin kuin saunassakin. Ehkä lämmitänkin sillä aikaa saunan, kun muut pörisevät tunturissa, ja olen ihan hiljaa ja hartaasti, keskenäni.