Maisteri Maailmalla

Koittaa nyt sitten keksiä väitöstyölleen kustannusarviota, jonka perusteella rahaa voisi pyytää. Että menisiköhän minulla vuodessa ruokaan 2000 vai 3000 euroa ja muuhun elämiseen 1000 euroa ja oppimateriaaleihin 800 euroa vai jotain muuta? Kun hakee Suomen kulttuurirahastolta “henkilökohtaista kokovuotista työskentelyapurahaa”, on sen koko vuodelle tuleva määrä valmiiksi määritelty n. 21 000 euroon – sain siitä jo tungettua arviossani 18 000 euroa jos jonkinlaisiin kissanristiäismenoihin, lopuille pitäisi vielä keksiä joku järkevä sijoitusehdotus. (En kai voi kirjoittaa, että ajattelin säästää lanttulaatikkoa varten, jos joskus vaikka pääsis naimisiin ja tarttis sukua syöttää – olkoonkin, että se olisi totuus.) Itku tulee, kun en tajua, mitä ne hakemukseen haluavat. Työsuunnitelmaa vai rahan käyttösuunnitelmaa vai tutkimussuunnitelmaa… yhdessä paikassa sanovat yhtä ja toisessa toista, ja loppu on muuten vaan siansaksaa. Tämä lieneekin älykkyystesti: jos on niin pönttö, ettei tajua edes rahanhakuohjeita, saa tuskin aikaan mitään muutakaan rahoittamisen arvoista.

JK. (parin päivän kuluttua): Onneksi kaikkein pöntöimpiä maistereita varten on olemassa neuvontasähköpostiosoite, josta saa vastauksen heti seuraavana arkiaamuna: kokovuotista tutkimusapurahaa haettaessa ei tarvita kustannusarvioita eikä rahoitussuunnitelmia, ja työsuunnitelman sijaan kelpaa hyvin rehti ja rehellinen tutkimussuunnitelma. Ei kysyvä maisteri tieltä eksy! 😀