Maisteri Maailmalla

Olipahan kuoroleiri! En ollut ennen nähnytkään, että laulureenien aikana tyhjenisi Jägermeister-pullo – jos toinenkin. Enkä ollut myöskään ennen quickstepannut-rumbannut-dzaivannut koulun käytäviä aamuyöstä yhden-kahden aikaan tenorisedän tiukassa vientiotteessa (kaksi tuntia putkeen!).

Oli mahdottoman kylmä. Vaikka puin ylleni kaikki mukaan tulleet vaatekerrat kalsareista sekä nilkkojen- ja ranteenlämmittimistä alkaen aina neljään paitakerrokseen ja paksuun kaulahuiviin asti, palelin silti laulusessioiden aikana – ulkona vietetystä ajasta puhumattakaan. Niin kylmää tuulta ei ole Lapissakaan. Muuten Kunda oli harmaa. Kylän suurin työnantaja on sementtitehdas, ja vaikka nykyään sen suodattimet ovatkin kunnossa toisin kuin neuvostoajalla, jolloin kaupunkia ja jokaista sinne nenänsä pistänyttä peitti kuuleman mukaan valkoinen sementtipöly, oli yleisvaikutelma edelleen valju ja väritön. Kuoronjohtaja epäili, mahtaako kesän vihreyskään poistaa harmautta ja ankeutta.

Havainnoin jälleen kerran, että tykkään itseäni vanhemmasta seurasta. Varsinkin illanvieton aikana (joka keskittyi yöpymiskoulun käytävään) löysin itseni kerta toisensa jälkeen kuoron seniorijäsenten joukosta, vaikka välillä yritinkin integroitua nuorisopäätyyn. Vaan minkäs teet – nuoret vain istua könöttivät ja olivat tylsiä, täti- ja setäosasto sen sijaan jammaili ja kertoi juttuja. Tottahan se on selvää, kumpi käytävän pää veti puoleensa.

Leirin aikana kuoron jäsenkokelaat otettiin virallisesti kuoron jäseniksi juhlallisessa kastajaisseremoniassa. Viroksi tilaisuutta nimitetään rebaste ristimiseks, kettujen kastajaisiksi siis (vastannee meidän vuksiaisiamme). Ketunpojat taituroivat huimaakin huimemman musiikkiteatteriesityksen, laululeikkivät kiltisti Labaduuta ja vannoivat ketunvalansa polviltaan. Aika lystikästä, että maisteri on nyt virallisesti kettu eli vuksi 🙂

Ja niin, kyllä leirillä välillä laulettiinkin. Oikeasti laulettiin. Niin pedantisti viilattiin, etten muistakaan, koska viimeksi. Olisikohan ollut silloin, kun eräs kuoro esiintyi Jaakko Löytyn televisioitavassa juhlakonsertissa Tampere-talossa? Oli kerta kaikkiaan mahtavaa! Ja lopputulos – se oli kaiken vaivan arvoinen. Kun leirin lopuksi kajautimme Kundan isänpäiväjuhlassa kaksi eniten viilattua laulua, olin mahdottoman ylpeä siitä, että ketunkoloni on juuri siinä kuorossa.

Ps. Lähetin juuri viisi otosta kuvakilpailuun. Kiitoksia kaikista mielipiteistä, joita on tullut kaikenlaisia viestintäkanavia pitkin. Vahvistitte pitkälti omat ajatukseni ja mieltymykseni. Nyt jään vain odottamaan varsinaista kisaa, äänestystä ja voittajan valintaa – ehkäpä pääsemme Thomas’n kanssa yöpymään ja syömään Pärnuun Ammende Villaan niin että napa paukkuu, Tarton kaupungin laskuun.