Maisteri Maailmalla

Kun päivänvaloa riittää noin neljäksi tunniksi, tuntuu päivä olevan pulkassa kahden jälkeen iltapäivällä. Jotenkin muutenkin lumi ja kylmä ja pimeä pistävät talvihorrokseen – ei viitsisi muuta kuin istua ja neuloa, tai vaihtoehtoisesti syödä ja nukkua. Kerran päivässä äiti vie minut ulkoilemaan, kun kiidämme potkureilla kylänraitille kauppaan – ja takaisintulomatkalla lykkäämme ruokakasseja ylämäkeen niska limassa. Muuten ei kummoisia tapahdu. Aika tuntuu pysähtyneen siniseen hämärään, ja se sopii minulle hyvin.

Joulu saapuilee rauhakseen. Suuren suuria jouluvalmisteluja ei ole ohjelmassa, joskin valmistautumaan on toki ryhdytty ajoissa: ovathan isu ja äiti pistäneet sienisalaatin rouskut suolaan jo elo-syyskuussa. Nyt saimme porkkanalaatikot paistettua eilen illalla, ja piparitaikina odottaa jääkaapissa leipomista. Tuuvinki (perunalaatikko siis) jätetään tänä iltana imeltymään ja huomenna paistetaan lanttulaatikoidenkaa. Sitten alkavatkin perinteiset joulunvalmistelutyöt olla tehtynä, kunhan saunakin vielä saataisiin pestyksi. (Vaikka tuleepa se joulu, vaikkei saunaa pesisikään – tämä havaittiin jonain menneistä jouluista.)

Isu hoitaa suolakalan ja jouluaaton kalkkunan paistamisen, me hihitämme äidinkaa vielä rosollin ja sienisalaatin valmiiksi aattoaamupäivästä. Kuusen isu jo toi (minun kuvausavutuksellani) tänään sulamaan kylpyhuoneeseen, mutta koristelemaan pääsee vasta hyvän tavan mukaisesti aattona. Sitten ovat piparitähdetkin valmiita kuusen oksille ripustettaviksi.

Aatoksi on luvassa paljon rauhaa, sillä vietämme juhlaa kolmisin. Veljeni ja kälyni Jörö-koirineen pelmahtavat paikalle vasta tapanina, ja viattomain lasten päivänä suuntaankin jo kohti etelää – ensin päiväksi Pirkanmaalle ja sitten 30. päivä kohti Ranskaa Thomas’n ja hänen perheensä luo.