Maisteri Maailmalla

Niin on taas Ranskan-matkakin loppusuoralla. Iltapäivän päätteeksi hyppäämme Thomas’n äidinkaa bussiin ja karautamme Poitiers’iin Thomas’n tädille yöksi, jotta ehdimme perjantaiaamuna puoli kahdeksan TGV-junaan. Puoliltapäivin sitten lennolle yhdessä Thomas’n viimevuotisen kollegan Bérengèrin kanssa Pariisista Helsinkiin, missä yhyttäydymme lopun matkaryhmämme kanssa: belgo-espo-esto -osasto (Clotilde, Miguel ja Madis) tulee Tallinnan-lautalla jo aamupäivällä ja nappaa mukaansa lisää belgoa (Clotilden ystävän Vinciane’in) aamupäivälennolta. Koko retkueella sitten loikataan Helsingistä puoli kymmenen yöjunaan kohti Kolaria, mistä meidät poimii seuraavana aamuna kyytiin mahdottoman mukava taksitäti ja vie Kilpisjärvelle viikoksi.

Lumikengät on jo tilattu mökille odottamaan, joten pääsemme suoraan taksista tunturiin (jos joku kykenee vastustamaan kiusausta pistää sauna saman tein päälle). Viime yönä Kilpisjärvellä näyttää olleen 32 astetta pakkasta, mutta viikonlopuksi pitäisi lauhtua -12 asteeseen. Saapa nähdä, miten me etelän eläväiset siellä selviämme. Thomas’n suurin huoli on kylläkin säätiedotuksiin ilmaantuneet pilvet – viikonloppuna kun olisi muutoin luvassa erityisen suurta revontuliryöppyä.

Lapista palailemme viestintäyhteyksien äärelle 24. päivä. (Ainakin toivon, ettei mökkeihin olisi vielä ehditty vetää nettiyhteyksiä – saisi pidettyä pojan erossa tietokoneestaan edes viikon vuodessa ; )

Nyt viimeistelemään pakkauksia ja nauttimaan Kuninkaisen viimeisistä auringonsäteistä. (Thomas’n kotikoto on osa vanhaa tilaa, jonka nimi on La Royauté, hyvin vapaasti käännettynä siis kuninkainen.)