Maisteri Maailmalla

itse kullekin säädylle! Tartossa satelee hiljalleen lunta, ja syytä onkin, sillä huomenna hiihdetään Tarton maraton pitkin Etelä-Viron mantuja, jotka ainakin Tartosta katsottuna ovat näyttäneet kovin paljailta koko alusviikon.

Hihtaamiseen sijaan maisteri on jatkanut uintireippailua: eilen aamulla kävin hallissa kauhomassa 1300 metriä. (Tosin kokemus oli suhteellisen masentava: uimaseuralaiset Thomas ja Clotilde vain vilahtivat altaan päästä päähän kuin hopeakylkiset lohet Tornionjoessa, kun taas maisteri tuli kukkahattutätityylillään perässä etananvauhtia. No, ehkä aina ei voi olla ensimmäinen.) Loppupäivä sitten kuluikin mukavan raukeassa usvassa, jollainen aina saunan jälkeen seuraa, ja illalla Clotilde, Miguel ja Madis tulivat perjantai13.päiväis-ystävänpäiväis-miinusyksivuotisSuomenhääpäiväis-illalliselle, ja niin jengi oli koolla ensimmäistä kertaa sitten Kilpisjärven. Miguel lupasi auttaa maisteria tilasto-ohjelmien käytössä (ja kauhisteli pitkään, miten hänen tilastointikurssillaan tuhlattiin kolme tuntia kuvaajien piirtämiseen Excellillä, kun olisi olemassa vartavasten kuvaajien piirtoon tarkoitettuja ohjelmia, jotka kahdella napin painalluksella tekevät saman työn ja vielä Excelliä paremmin ja katseenkestävämmin) (Miguel on hurjan söpö, kun hän innostuu asioista niin helposti ja tulisieluisesti puolustaa omiaan). Poirottiakin katsottiin ja yön varhaisina tunteina nautittiin suklaakakkua ja suklaisiin sekä punamarjaisiin jälkiruokiin sointuvaa makeaa viiniä. Ettei nyt ihan rappiolle mentäisi?

Thomas meni juuri tiskaamaan eilisillan tiskiröykkiötä, jotta mie voisin alkaa töilleni. Ja mitä mie sillä aikaa teen? Höpötän teille. Ryhtiliike, hoi! Mars töille, maisteri!

JK. Illalla

Tulen juuri Vanemuisen konserttisalista, ensimmäisestä Laulujuhlien suurharjoituksesta. Kuvitelkaa 900-paikkainen konserttisali – 600 paikkaa permannolla ja loput parvella. Joka ikinen tuoli on varattu, takariviin ja reunoille on tuotu lisätuoleja. Kaiken ikäisiä laulajia, enemmän nuoria kuin vanhoja. Jännittynyt hiljaisuus, joka ikinen silmäpari lavalla seisovan johtajan käsissä, ja kun käsi heilahtaa, alkaa 900 laulajaa hengittää yhdessä rytmissä.

Valgust, soojust valab alla päiksekulm, päikesekulm, päikese kevade kulm. / Käbid kuuskedel vere karva, männil tolm, männi okstel õite tolm. / Kaugel karjalaste laulus heliseb keel, emakeel, heliseb mu emakeel. / Kas on kodu ilusamat leida veel, leida veel ilmas kusagil veel?

Valkeutta, lämpöä vuodattaa aurinko, kevään ensi aurinko. Kävyt kuusissa verenpunaiset, männyn oksilla kukkapölyä. Kaukana paimenpoikain laulussa helisee kieli, minun äidinkieleni. Voiko kauniimpaa kotia löytää mistään muualta maailmasta?

Ja laulukaaren alla heinäkuun alussa laulajia on neljäkymmentä kertaa enemmän.