Maisteri Maailmalla

Vaihteeksi siis taas työn touhussa. Eilen sain viimein koko 5700-rivillisen aineistoni pläräyksen loppuun, ja nyt alan pyöritellä ensimmäistä 2000 esimerkkiä kaikin mahdollisin päin. Samalla sivistän itseäni. Esimerkiksi Hesarista peräisin olevan aineistoni esimerkistä numero 1915 voi oppia, että kirjallisten töittensä varmuuskopioita kannattaa säilytellä jossain muualla kuin työnsä alkuperäisversiota.

Suomen matka sujui hyvin, vaikka olikin raskas (suhteellisen perinteisesti matkustaminen ei ole lepoa, päin vastoin). Vaan ei sinne kai nukkumaan lähdettykään. Kirsinkaa juttua riitti pitkälle aamuyön tunteihin asti, Aadalla taas heti aamuvarhaisesta lähtien. Seminaarin juttu oli mielestäni täyttä hömppää. (Miten Viidan Moreenista tehdään kielitieteellinen tutkimus? Vahtimalla kertojan fokalisaatiota ja moniäänisyyttä – mutta miksi se minusta silti kuulostaa kirjallisuustieteeltä? Heh, taisivatpa siinä tapauksessa kaikki maisterin kirjallisuustieteellisiksi tarkoitetut sepustukset olla itse asiassa tiukkaa lingvistiikkaa…) Kotimatkalla laivassa kysyin vierustoveritädiltä kelloa, ja siitä seuranneen juttelun lomassa täti kysyi, mikä minusta tulee isona. On muuten aina vain mahdottoman hankala kysymys. Tallinnan bussiasemalla lippujonossa perässäni ollut pappa tuli muuten vain juttelemaan, isojen ja pienten maiden henkisestä erilaisuudesta ja siitä, miten nykyään virolaiset vievät lännestä tulevia vieraitaan katsomaan neuvostoajan muistomerkkejä kuten Koillis-Viron valtavia tuhkavuoria tai kasaan romahtavia autioita betonikaupunkeja, joista vielä 15 vuotta sitten ei haluttu kansallisena häpeätahrana puhua lainkaan.

Niin, ja Tallinnasta matkustin kotiin erään mekonkaa ;-D Hii! Melkein päivittäin tekee mieleni käydä raottamassa vähän pukupussia, kurkistamassa sisään ja ihastelemassa. Taisi siis olla oikea valinta.

Viikonloppuna olin Tõrvassa kuoroleirillä. (Tõrva sijaitsee Etelä-Virossa, aikalailla suoraan Viljandista etelään mutta Valgamaan puolella.) Lauantaiaamuna odotin kyytiä Kroonuaia kadulla ja katso! Kevään ensimmäiset lokit kirkuivat kattojen yllä. Sulavesi ryöppysi ränneistä ja niiden sivuista, ohiajavat autot pärskyttivät kuravettä laajassa kaaressa kummallekin puolelleen. Tartossa satoi vielä räntää, mutta Tõrvassa paistoi jo aurinko. Oli todellinen kevätpäiväntasauksen jälkeispäivä.