Maisteri Maailmalla

Kävin pitkänäperjantaina Paavalin kirkossa kuulemassa karismaattisinta tuntemaani kirkkoherraa (ja heti jäin kiinni: kirkkoherran tytär, jonka kanssa lauloin viisi vuotta sitten yhtä aikaa Paavalin nuortenkuorossa, oli spotannut minut kirkkorahvaan seasta ja kyseli myöhemmin sähköpostiosoitettani Madisilta, jonka tuntee myös Paavalin seurakunnan kautta, jotta voisi kysyä minua laulamaan loppukevääksi taas Paavaliin) ja sunnuntaina Johanneksen kirkossa naapurissa, missä pappi polotti lukupätkät semmoista kyytiä, ettei varmasti ehtinyt itse ajatella sanomaansa – seurakunnasta puhumattakaan. (Oliko sopivan mittainen virke, että lopussa vielä muistaa, mitä alussa sanottiin?) Johanneksessa kuulin kuitenkin ensimmäistä kertaa moniäänistä liturgiaa, kun kaksi miespappia lauloi niitä äänissä (polottavaa naispastoria ei sen sijaan päästetty laulamaan). Virolaisessa luterilaisessa messussa on aika hauska yksityiskohta: ehtoollisen asettamisen jälkeen, ennen Jumalan Karitsaa, pappi kehottaa seurakuntalaisia toivottamaan toisilleen rauhaa, ja niinpä sitten ihmiset kättelevät kaikki lähellään olevat ja toivottavat heille Jumalan rauhaa ja sitten vielä kulkevat ympäri kirkkosalia kättelemässä ystäviään tai vaikka kaikkia vastaantulijoita, ja myös papisto tulee rahvaan sekaan rauhantoivotuksineen. (Näin ainakin Tarton Johanneksessa, Paavalissa taisivat pitäytyä lähinnä vierustovereiden kättelyssä.) Aika ovela ajatus olisi se vaikkapa Tampereen tuomiokirkossa.

Kävin eilen teellä Wernerissä – kiinalaisen ystävän kanssa. Varsin ovelaa oli sekin. Toivottelin nimittäin tässä viikonloppuna sähköpostitse hänelle 27-vuotis- ja 8-päiväissyntymäpäivää, ja hän kävi tiedustelemaan, miksi kuvittelen häntä 27-vuotiaaksi, ja vaati saada tavata ja keskustella asiasta. (Syksyisellä ersän kurssilla vuosilukujen opiskelun yhteydessä hän kertoi sytyneensä 1980, mutta omista lähteistäni olen antanut itseni ymmärtää, että hän on kaksi vuotta nuorempi. Kummallista, että ikäasialla oli niin suurta väliä, mutta siitä huolimatta minulta oli varsin aloittelijamaista käyttää annelijäätteenmäkimäisesti epävirallista tietoa.) Niinpä sitten tapasimme – sopivasti pari tuntia ennen Tampere-majasta varattua saunaa, jotta olisi hyvä syy päästä ulos tilanteesta – ja loppujen lopuksi se oli aika viihdyttävää. Keskustelimme perheidemme kuulumisista, hänen Virossa-olostaan, maailmankatsomuksista, tieteenteosta, virolaisten ystävien saamisen vaikeudesta, kulttuurieroista maidemme sosiaalisessa käyttäytymisnormistossa ja totta kai hiukan kiinalaisesta kielitieteestä – sekä häistä ja Thomas’sta. Ihan asiallisesti. Ystävälliseen sävyyn. Että jopas jotakin. Ikäkysymyksistä ei ollut puhetta.

Jengin kanssa on kivaa. Eilen olimme tosiaan Tampere-majassa saunomassa viidestään ja päälle kiinalaisravintolassa Tsink Plekk Pangissa syömässä (tsink plekk pang kuulostaa varsin itämaiselta, ihan tarkoituksella, mutta itse asiassa on viroa ja tarkoittaa ‘sinkkistä peltiämpäriä’). Bérengère tulee pariksi viikoksi Tarttoon huhti-toukokuun vaihteessa, ja silloin saunotaan ja sosialisoidaan urakalla. Toukokuun alkupuolelle on suunniteltu myös Taru sormusten herrasta -elokuvamaratonia: katsotaan kaikki kolme täyspitkää (n. 4h) elokuvaa putkeen ja jossain välissä yritetään ehtiä syödä jotain; maratonin arvioitu kesto noin aamukymmenestä puoleenyöhön ;-D

Viime sunnuntaina Miguel ja Clotilde viihtyivät melkein yhdeksän tuntia pääsiäisateriallamme. Fenkolikeitto sai ylistyksiä, lammaspaisti oli suussasulavaa ja valmistusvaiheessa varsin epämääräiseltä haisuklöntiltä vaikuttaneesta mangojuustokakustakin katosi puolikas suitsait ja resepti siirrettiin lopullisesti hääkakkukansioon. (Reseptejä löytyy uteliaille vasemmasta linkkipalkista.) Olipa pääsiäispupukin käynyt piilottamassa suklaamunia. Ruoan tasoittumista odotellessa otettiin erä Menolippu-junapeliä (hihiii! arvatkaa, kuka voitti!), ja sitten jaksettiin taas syödä Clotilden leipomaa pähkinäistä pääsiäispullaa ja juoda omatekoista glögiä. Migueliä nauratti, että hän ei ole koskaan syönyt pääsiäisenä yhtä paljon – olo oli pikemminkin kuin jouluna. No, samaa heppua sitä juhlitaan kummassakin juhlassa.