Maisteri Maailmalla

Ei taida hamsterista jalopeuraa eikä maisterista tohtoria tulla. Mistään ei saa otetta ja veto on pois – no, tietäähän sen, kuin Mulinin kollilta. Kahden kuukauden päästä pitäisi sanoa jotain fiksua Helsingin konferenssissa ja kahden ja puolen kuun päästä pitäisi olla loistohakemus vetämässä tohtorikouluun. Kehitystä pitäisi olla edelliseen hakemuksene verrattuna, vaan kun ei ole mitään, mikä olisi tässä välillä kehittynyt. Paitsi ahdistus ja tympimys. Saisikohan niistä pisteitä?

Kotiranskalainen on ollut viime aikoina mahdottoman reipas firmansa töiden kanssa; painaa melkein ympäripyöreää päivää, sillä ovat ottaneet vastaan uusia tärkeitä tilauksia, vaikka vanhatkin ovat myöhässä useamman kuukauden – vaan rautaa on taottava kun on taottava.

Vaikka mitään muuta en aikaan saakaan, sosiaalista elämää kuitenkin. Tänä iltana olemme menossa viettämään johanneksenaattoa Thomas’n italialaisen kollegan ja tämän saksalaisen miehen puutarhagrillijuhliin belgialais-espanjalais-seurassa. Suomalaiskerettiläisesti sijoitetun juhannuspäivän, siis viime lauantain, käytimme Sormusten herra -maratoniin, ja katsoimme kolme Tolkien-elokuvaa putkeen Clotilden ja Miguelin seurassa. Viihde oli hyvää, seura ensiluokkaista ja ruokaa riittävästi, mikäs sen tärkeämpää. Viikko sitten tiistaina olimme grillaamassa Thomas’n virolaisen kollegan Marrin ja tämän iranilaisen miehen kesäasunnolla maalla, taas samalla seurueella. Siellä kävin ensimmäistä kertaa elossani savusaunassa ja saunasta uimassa kunnon sammakkolammessa nuijapäiden seurana. Enpä olisi sitäkään uskonut, ja pitkään uhosin, että tuonne minua ei ainakaan saa pulikoimaan, vaan luontopa tikanpojan puuhun ja kylmänvedenhyljetädin veljentyttären lampeen vetää, ei sitä muuten voi selittää.

Maarjamaan suvi on suloisimmillaan, mutta maisteria ketuttaa. Kun kaivaisi jostain rohkeuden tehdä lopullisen tohtorihömpötyspäätöksen ja eläisi sen mukaisesti, voisi kettuilut jättää ketuille. Eikä olisi enää laiska tyhmä saamaton.