Maisteri Maailmalla

Pääsin toki Helsingistä ja konferenssista kotiinkin – täyteen pahvilaatikkokaaokseen. Thomas oli onneksi ennättänyt muuttoautonpalautusreissultaan Tartosta kotiin pari tuntia ennen minua ja oli juuri viimeistelemässä lattioiden kuurausta, kun pääsin ovesta sisään. Oli nimittäin ollut kuurattavaa, sano. Laatikoiden tyhjäystä, tavaroiden järjestelyä, hyllyjen ja sohvien ja pöytien roudausta, kaappien luuttuamista, kanakopin tyhjennystä ja uusien laatikoiden purkamista ja tavaroiden järjestelyä, ikkunoiden pesua, pyykkäystä ja pyykin viikkausta, verhojen silitystä, imuroimista ja erinäisiä muita asettumisaskareita tässä on sitten piisannut iltapuhteiksi aina eiliseen asti. Nyt alkaa näyttää kodilta taas.

Päivät kuluvat rattoisasti yliopistolla, omassa pienessä kopissani B4093. Ikkunasta avautuu näkymä suoraan Tietopinnin seinään, ja samalla käytävällä on pelkkiä vieraita, joitain käännöstieteilijöitä ja filosofeja kai, en ole uskaltautunut tutustumaan. Sen sijaan olen uskaltautunut oman oppiaineen kahvitunneille porrasaulan tuolle puolen. Siellä kuulee paljon jänniä juttuja kollegoiden lasten pikkukakkossuosikeista oppiaineen rahoituksen yksityiskohtiin. Oi ja tänään – tänään tapasin siellä myös tsarmantin vironkielenopettajani Lembitin! “Maija, ma arvasin, et Sa oled Prantsusmaal.” Hehee, ympäri käydään ja yhtehen tullaan.

Nyt onkin hyvin aikaa luuhata yliopistolla, kun kotona ei ole ketään. Thomas lähti viime sunnuntaina kolmeksi viikoksi sinne Prantsusmaalle. Avaavat yritykselleen toimiston Toulouse’iin. Siellä on kuulemma kolmekymmentä astetta lämmintä ja täysi kesä. Pöhöh, paistoi meilläkin tänään aurinko, niin että tarkenin polkea työmaalle teepaitasillani ja hamosessa, nih! Nyt sitten sataakin vettä, mutta silti taivas on ihmeen kaunis: kahden vaaleanharmaan pilvimassan välissä pastellinoranssia ja keltaista. Hetki sitten aurinko vajosi oranssina tulipallona harmaansiniseen metsään Näsijärven vastarannalla… ja alkavassa tihkusateessa kävelin takaisin kotiin Kaupin rannasta, missä otin tuntumaa nuorallakävelyyn. Kahdeksaan askeleen asti pääsin harjoituksissani, ennen kuin tulla tömähdin turvalleni ja totesin, että on aika mennä kotiin – ja saunaan.