“When I use a word”, Humpty Dumpty said, in a rather scornful tone, “it means just what I choose it to mean – neither more nor less.” (Lewis Carroll)
Luen Laadullisen tutkimuksen käsikirjaa ensi viikon alun Langnet-kurssille, jolle pääsen koulun ulkopuolisena opiskelijana kuuntelemaan. Pöydällä odottaa koskemattomana noin neljäkymmentä vastausta pilottikyselyyni, joihin lupaan itseni käydä käsiksi ensi keskiviikkona. Julkaisuprojektiabstraktistani, jonka aikaraja on ensi maanantaina, on valmiina ensimmäinen versio, ja sain juuri ohjaajaltani vastaussähköpostia, että häntä kyllä kiinnostaa kommentoida keskeneräisiä projektejani. Ensi viikolla aloitan joulukuisen konferenssiesitelmäni suunnittelun, käyn Händel-kuoron laulukokeessa, harjoittelen Mozartia laulajien konserttia varten, käyn loppuviikosta kuuntelemassa opiskelijakonferenssissa pidettävät suomen kielen esitelmät ja leivon joulukakut jääkaappiin maustumaan.
Etsin eilen kotikoneelta, olisinko jo joskus aikaisemmin tehnyt muistiinpanoja tästä laadullisen tutkimuksen höpönlöpöstä, mutta löysinkin kaksi tiedostollista tekstiviestejä Kirjeystävälle ja Kirjeystävältä vuosilta 2000-2004. Kuinka toisaalta minusta on tullut joku ihan muu, ja kuinka toisaalta en ole oppinut mitään, muuttunut lainkaan. Oli eksistentiaalikriisin paikka.
Onneksi laadullinen tutkimus pitää takapuolen tiiviisti penkissä. Vielä 200 sivua tänään kahlattavaksi.
Posted: November 13th, 2009 under Yleinen.
Comments
Comment from maija
Time November 13, 2009 at 14:51
Täyttä humpuukia. Olen päässyt fenomenologiseen psykologiaan asti. Jännittävää nähdä, miten tätä kaikkea sovelletaan kielitieteeseen maanantaina ja tiistaina.
Kiitoksia muistiinpanotarjouksesta mutta ei kiitos kuitenkin. Tässä piisaa ihmeteltävää kylläkseen näinkin. Ja sitä paitsi, kuka siellä huomaa, olenko taustakirjallisuuteni lukenut vai en, yhtä lailla kuitenkin tönötän takapenkissä ja yritän näyttää mahdollisimman huomaamattomalta oikeiden tutkijaopiskelijoiden keskellä.
Comment from maijahii
Time November 13, 2009 at 15:14
Ja mie kun ajattelin, että tohtorisopiskelijan suurin ongelma on se, että pitää kököttää yksin kammiossa ja tulla sieltä ulos valmiin väikkärin kanssa. Mutta tuossahan sitä on osaprojekteja!
Comment from maija
Time November 13, 2009 at 16:02
Tohtoriopiskelijan suurin ongelma on se, miten pitää kaikenkarvaiset seuranhakijat oven ulkopuolella, jotta saisi kököttää yksin kammiossa ja olisi sitten jotain valmista mukanatuotavaa, kun kerran kopistaan ulos tulee ;-D
Comment from Mikko
Time November 15, 2009 at 15:43
Ovi lukkoon ja punainen valo palamaan. Teippaa ovilasiin paksua kartonkia ettei valo näy käytävään, sama temppu ikkunalle.
Comment from Mikko Saros
Time November 13, 2009 at 14:41
Minun ollessani laadullisen kurssilla, puhuttiin eläytymismenetelmästä: Kuvittele olevasi tilanteessa x ja toimineesi silloin tavalla n. Kirjoita, miltä sinusta olisi tuntunut ja miksi olisit toiminut kyseisellä tavalla.
Jotkut jopa tekivät gradunsa kyseisellä menetelmällä. Aiheesta saatan löytää vielä muistiinpanonikin. Haluatko?