Ei H U V I T A !
On veto pois kuin Mulinin kollilta. Niin on. Kertakaikkiaan. Pööh. Ja pääh. Ja vielä mööh.
Artikkelikäsikirjoitus on edelleen ohjaajilla kommentoitavana. Edelleen? Siis kolmeen päivään (joista kaksi on viikonloppua) ei ole kuulunut mitään. En mie niinkään malttamaton ole kommentteja saamaan, en vain saa mitään uutta/muuta aikaan. Olen sitten yrittänyt lukea kirjallisuutta – ja huomasin saman tien, että luokittelusysteemini perusteet on jo kuvattu eräässä vuoden 2002 väitöskirjassa, jonka kaiken lisäksi olen lukenut graduntekovaiheessa. En silloin ollut selvästikään vielä kyllin syvällä suossa, että olisin asiaa huomannut. (Nyt menee turvetta jo suuhunkin.) Toisaalta on ihan helpottavaa huomata, etten voi itse olla hakoteillä, kun joku muu on kerran saman asian havainnut ja vielä saanut sille väittelyluvan, mutta toisaalta, niin, syöhän se vähän motivaatiota.
Voi olla, että vedottomuuteen vaikuttaa myös hiukan viikonloppuinen kekkeröinti: olin ex-kämppikseni Eiran polttareissa Helsingissä. Siellä skumpattiin ja humpattiin, laulettiin karaokea, juostiin Mannerheimintietä korkkareissa, tehtiin sirkustemppuja, kaivettiin lumeen juuttunutta bussia irti itähelsinkiläisessä lähiössä asukkaiden kerääntyessä ympärille katsomaan ja auttamaan lapioineen ja räsymattoineen (kuka vielä väittää, että Helsingissä asuu kylmää väkeä??), syötiin, juotiin, saunotettiin ja avantouitettiin morsianta, runoiltiin viroksi ja viihdyttiin kaikin puolin. Jopa mie, uusia ryhmätilanteita inhoava sosiaalisesti puolivammainen tunsin oloni kotoisaksi tässä 13-päisessä naislaumassa. Joko olen kasvanut – tai Eiralla vain on kertakaikkiaan upeita ystäviä. (Veikkaisin jälkimmäistä.) Kaikenlaista muutakin opin: muun muassa sen, että oikea champagne (Mumm) maistuu lehmältä. Oma huippuhetkeni oli sirkustreeneissä, missä (kaiken muun temppuamisen ohella) seisoin ensimmäistä kertaa eläissäni päälläni – ja toisella yrittämällä jo täysin tuetta!
No niin, jokohan voisin palata tuohon kaiken-jo-sanoneeseen väitöskirjaan. Onneksi on taas ulkoinen motivaatio: kirja pitää palauttaa kirjastoon tänään.
Posted: March 1st, 2010 under Yleinen.
Comments
Comment from Maija Bee
Time March 1, 2010 at 13:57
Helssingissä Helssingissä. Oltiin Sirkus Helsingin (mikä omaperäinen nimi!) treeneissä, jossain VR:n vanhoilla junatalleilla. Torstaiaamun klo 8:n aikuisryhmässä olisi kuulemma vielä tilaa : D
Comment from Mikko
Time March 1, 2010 at 15:51
Mitä taas tulee itä-Helsinkiläisten lämpöön, niin siellähän eivät oikeat stadilaiset asu. Aidot töölöläismummot ja muut nurkkapatriootit eivät Tullinpuomia kauemmaksi lähde. Muualta muutaneita lämpimiä böndejä ovat nuo itäiset asukit. ;D
Ja minkälaista liikuntakasvatusta teillä siellä pohjoisessa oikein on annettu? Kyllä meillä Suomen ensimmäisessä maaseutuoppikoulussa joka vuosi kaivettiin varaston kätköistä 50-luvulta periytyneet voimistelutaulut ja pakotettiin tekemään vaadittavat rekki-, puomi-, nojapuu- sekä permantoliikkeet – päälläseisonta mukaan lukien entisen olympiavoimistelijaopettajan valvovan silmän alla… tuo valvova silmä tosin lähti heti harhailemaan verhon taakse madame Hannulan lyödessä tamburiinilla rytmiä tyttöjen perusvoimisteluliikkeille.
Jos ei huvita, niin ylös, ulos ja lenkille! Huvittaa vielä vähemmän loskan yltäessä nilkkoihin ja autojen roiskiessa kuraa pään yli.
Comment from Maija Bee
Time March 1, 2010 at 15:54
Ulkoinen motivaatio stimuloi kummasti: jos et nyt tee hommias, alkaa rapa roiskua! Ja kyllä taas jaksaa tutkia! Kiitoksia avusta.
Comment from maijahii
Time March 1, 2010 at 13:25
Ooh, missä pääsee sirkustamaan? Olen katkera siitä, ettei Sorin sirkuksella ole tumpeloaikuisryhmää.