Clotilde ja Miguel tulevat huomenna syömään pääsiäislammasta; Madis ei tule, sillä hän meni pyhiksi äitinsä luokse Saarenmaalle. Kolme kiloa lampaan peffaa on nyt marinoitumassa hiljakseen paistopussissaan jääkaapin ylähyllyllä ja sen kaverina vierushyllyllä hyytyy mango-rahka-juustokakkua jälkiruoaksi.
Kummallista, mitä kaikkea töhkää sitä suostuu laittamaan ruokaansa, kun ohjeessa niin käsketään: sulatettu liivate näyttää ja haisee niin vastenmieliseltä, että jos en tietäisi sen toimivan, voisin kuvitella moisen tunkemista kermarahkan sekaan pääsiäispilaksi. Vaan eipä sillä, hyvää tekee välillä nähdä ja haistaa, mitä oikeasti kaiket päivät syö – toista eläintä. Lihatiskiliha on onnistuttu tekemään niin siivoksi, hajuttomaksi ja tahrattomaksi, että sitä syödessään ei tule paljon mietiskeltyä, mistä se oikeasti tulee, ja miten. Sulatettu liivate sen sijaan on niin eläintä kuin vain voi – varsinkin tuollainen Virossa myytävä karkea raejauheliivate, joka nesteeseen liuotettaessa klimppiintyy ja muuttuu ruskeaksi. Niin, nam, mango-rahka-juustokakkua. Ajattelin tehdä sellaisia häihinkin. Kuka tahtoo häihin syömään porsaannahka-/vasikanaivokakkuja?
Pääsiäispäivä voi nyt kuitenkin tulla, kun on valmistelut valmisteltu, eikö vain. Siitähän pääsiäisessä oli kyse, lampaan syönnistä, eikö niin?
Tässä joku aika sitten huvittelin tiedustelemalla tuolta täysin kristillisettä kasvatuksetta ja kouluopetuksetta kasvaneelta kotiranskalaiseltani, tietääkö hän, miksi meillä pääsiäistä vietetään. Kulmat menivät kurttuun ja varovasti arvattiin, että olisiko se sitä kun Neitsyt Maria meni taivaaseen. No, ei nyt ihan Maria, vaan olisi kyse jostain toisesta henkilöstä. No sitten varmaan se Jeesus teki jotain? Mm joo, sepä se, mutta mitähän tuo olisi tehnyt? Siihen ei sitten enää osattu arvata mitään. Kotiranskalaisen kotikotona pääsiäinen kun oli sitä, että pääsiäiskellot (!) piilottivat suklaamunia puutarhaan.
Siihen ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Että taide, ja kirkkohistoria, ja noh, Louvre! Täynnä sitä semmoista, ja nämä eivät tiedä, miksi pääsiäistä vietetään! Olisipa mukavaa kopeasti todeta, että sen siitä saa, yleissivistymättömän kansan, kun uskonto eristetään yhteiskunnasta johonkin vakuumiin pussiin. Mutta sitten tulee Ylitorniolla, traditionaalisella pääsiäistrulliperinteen alueella vastaan noita-asuisia lapsukaisia virpomavitsat kainaloissaan – pääsiäislauantaina. Mitenkäs se nyt taas olikaan, Jerusalemiin aasilla ratsastava Daavidin Poika, Hoosianna, joka astui alas tuonelaan? Myöhäistä on heilutella palmunoksia, kun kuningas on haudassa. Mitähän ne siellä peruskoulussa oikein lapsille opettavat?
…Joo, joo, tiedetään, olen tosikko maalta. Ja niin olenkin. Pääsiäinen on tõsinen (vakava) asia, alku ja loppu. Suomen sana ‘pääsiäinen’ viittaa paastosta pääsemiseen, paaston loppumiseen. Täältä lahden takaa katsottuna pääsiäisen pääsemiseen liittyy kuitenkin vielä enemmän: viron kielen sana päästa tarkoittaa varjelemista, pelastamista. Pääsiäisenä Kristus päästää meidät, pelastaa elämään.
Meidät. Siis kenet? Luterilaiset julistavat armon uskontoa: pelastumme yksin uskosta, yksin armosta. Meidän ei tarvitse muuta kuin uskoa. Kuinka suurta armoa ja Jumalan rakkautta! Vaan entä kun lupauksen kääntää toisin päin: meidän ei tarvitse muuta kuin uskoa, emmekä voi muuta kuin uskoa. Jos uskoa ei ole, ei mikään ajatus, sana tai teko voi pelastaa. Missä silloin on armo? Kuka armahtaa niitä, jotka eivät osaa uskoa vaikka tahtoisivat? Pääsiäissunnuntai on riemun ja kirkkauden, toivon ja lupauksen, pelastuksen ja vapautuksen juhla, sanovat. Miksi eivät muista mainita, että se voi olla myös tuomion päivä.
Onneksi on siis lammas ja kakku jääkaapissa. Saa tulla pääsiäinen ja tiput ja puput. Olkoonkin, että pääsiäislampaan uhraaminen on juutalaisten pääsiäistraditio ja sillä muistellaan Israelin kansan pakoa Egyptin orjuudesta.
Niin, hyvää pääsiäistä.
