Maisteri Maailmalla

Vietin tässä vajaan kolme viikkoa Belgian ja Ranskan mailla: morsiussaunotin Saksassa belgialaisen morsiamen, hävisin mölkyssä ranskalaiselle pormestarille, vietin päivän Atlantin rannalla aurinkovarjon alla päästä varpaisiin vaatetettuna (enkä palanut), yövyin vastapäätä sokeakoiratoiminnan aloittanutta belgialaista, kävelin kilometritolkulla hengästyttävän hienoja Pariisin kivitalokortteleita, söin mahan täydeltä naapurin kirsikoita, kastuin Ranskan kansallispäiväparaatin yleisössä, kastuin Belgian kansallispäiväparaatin yleisössä, tanssasin aamuyöhön belgialais-espanjalaisissa häissä ja luin ja söin ja nukuin. Ihan oli asiallinen Euroopan-loma.

Ikävä kuitenkin oli – Näsijärveä. Lomakin tuntui alkavan vasta silloin, kun kotiinpaluuyön jälkeisenä iltapäivänä sukelsi Nässyyn ja totesi, että hyvänen aika, miehän jaksan uida yhteen menoon vaikka kuinka ja minne. Ja että vedessä on hyvä ja aurinko paistaa ja vesi kimaltaa ja metsä on vihreä ja laiturilla on uimisesta väsyneen köllötysparatiisi. Olkoonkin, että mesosin tätä jo vuosi sitten, julistan siitä huolimatta: ensi kesänä minua ei sitten saa heinäkuussa Suomesta yhtään minnekään.

Kesä on kiva juttu. (Erityisesti kun hyttyset eivät tykkää kaupungista.) Sen lisäksi, että voi uida vaikka kuinka ja minne, voi myös ostaa syksyn varalle juoksutrikoita ja -takkeja 70 prosentin alennuksella. Voi pyöräillä t-paidassa, eikä tule kylmä. Voi laittaa pinkkiä kynsilakkaa, ilman että se näyttää kauhean hölmöltä. Voi pakastaa 10 kiloa mansikoita. Voi iloita rakastuneen ystävän onnesta. Voi pestä hiukset järvessä. Voi mennä nukkumaan vasta luettuaan kolmannenkin luvun Harry Potteria, kun aamulla ei tarvitse herätä. Voi välillä vain olla ja möllöttää, ihan kevyesti vain, eikä kukaan vaadi mitään eikä pidä mitään eikä paljon kiinnostakaan. Ihan vain. Kesä.