Maisteri Maailmalla

Oho, olis ehkä aika sanoa, että olen vielä täällä ja hengissä (jos vaikka joku ei tiennyt). Siis pikakuulumispäivitysprokrastinointipostaus:

• Työmaalla on menossa apurahahakemusten kirjoitusurakka. Oikeastaan isoin homma, tutkimussuunnitelman kirjoitus, on nyt tehty, ja jäljellä on tämänvuotiselle rahoittajalle menevä raportti apurahakauden puuhistani. Nyt on siis se kohta, kun kehun kuuluu haista toiselle puolelle kylää asti.
• Järvessä on varsin uimakelpoista vettä. (Kansankylpylän taulu sanoi tänään aamupuolikahdeksalta 17 astetta, ja eilenaamulla oli muistissa 15.) Tänä aamuna kävin pulaamassa 650 metriä – kun kotiranskis jäi vaihteeksi kotiin aloittamaan töitään aikaisin, eikä siis ollut ketään nutisemassa, että ei nyt jäädä asumaan tänne. Oikeassa oli avantouintiystäväni, joka sanoi, että mitä pidempään kerrallaan ui, sitä lämpimämmäksi vesi käy.
• Laulurintamalla aloitettiin vauhdikkaasti vuoden hermojumppa: heti opiston ensimmäiseen oppilaskonserttiin mukaan. Opistolla siis 29.9. pienten pianistien ja viulistien seassa vetäistään yksi pieni ruotsinkielinen rallatus ja Minä metsän polkuja. Eilen reenattiin ensimmäistä kertaa uuden säestäjän kanssa ja metsänpolkujen välisoitoissa oli vaikea pysyä paikoillaan tai edes mitenkään peruslukemanaamaisena, kun se on niiiiiiiin kesä kesä kesä ja rallatilaa! Ensimmäinen isompi häppeninki on (mitä todennäköisimmin) keskiviikkona 27.10. Tampere-talon Cafe Solossa, kun klassisen ja pop/jazz-linjan laulajat esittävät näyttämömusiikkia. Silloin olis vuorossa pieni pa… pa pa…..!! Ja vissiin luvan kanssa saapi maisteri loikkelehtia. Jesh!
• Muuten olen ollut työnvälittäjänä, kummitytönleikittäjänä (tosin enemmänkin sopisi), akateemisen englanninkirjoittamiskurssin Skype-tapaamisen organisoijana, kurkkukivussa, juoksukiellossa (joka tosin loppuu huomenna; kääk, Pirkan Hölkkä lähestyy!!) ja mitähän vielä. Maisterina vissiin kans.