Maisteri Maailmalla

että meni tämäkin häppeninki maailmanparantamiseksi. (Toim. huom.: on lauantaiaamu, klo 2.43.)

Olen toki myös oppinut monta jännittävää asiaa:

• Krista Ojutkangas on a) nuori, b) mukava, c) ei ollenkaan virolainen vaan vallan pohjanmaalta.
• Laura Janda poimii kesämökillään Norjassa mustikoita ja kirjoittaa tyttärilleen Jenkkeihin kirjeitä perheen koiralta Pomplemousse’ilta.
• Ohjaajani professori Esa Itkonen nauttii pikkujouluissa “mummon glögiä” (1 osa glögiä, 3 osaa vodkaa).
• Tiedepiireissä puukotetaan selkään oikein olan takaa (ja siis myös selän, epäilemättä).
• Suurkirkossa on perjantaikeskipäivisin urkuvartti, jossa kuulee mm. Bachia.
• Suomalaiset omenat maksavat Kauppatorilla 4€ / kg.

Ei yhtään hullummin ensimmäiseksi konferenssiksi.

Sain myös mieltä lämmittävän kohteliaisuuden. Tämän päivän toisessa sektiossa istuin Krista Ojutkankaan viereen (olemme “hei”-väleissä, jee!) ja keskustelimme tutkimuksestani. Esitelmän jälkeen hän esitteli minut Minna Jaakolalle, joka sanoi käyvänsä katsomassa graduani netistä ja tuumasi, että enköhän sinusta vielä kuule. Tähän Krista Ojutkangas totesi: “Eilisen esitelmän perusteella olen varma, että hänestä vielä kuulet.”

JK. Aamu on iltaa viisaampi. Täydennän siis konferenssissa opittujen asioiden listaa:

• Lempipaitaa ei kannata silittää lappuun merkittyä kuumemmalla. Miehustaan voi palaa reikä.