Mitä kuuluu Marja-Leena
Väsyttää, ketuttaa, naurattaa, innostaa, ahdistaa, piristää, alentaa, ylentää, itkettää, keventää, itkupotkuraivaroittaa. Vuoron perään ja välillä yhtä aikaa. Kevättä siis rinnassa ja kolmen esitelmän aikarajat kahden viikon päässä. Tällaisina päivinä olen varsin kyllästynyt elämääni viimetipanihmisenä.
Olen myös väsynyt elämääni kristityn irvikuvana: ilo ja armo vierasta, tuomio ja kadotuksenpelko lähellä. Kuulin itseni sanovan tänään: “En ole armoa ansainnut”, ja vaikka kävin heti hyökkäykseen: “Eihän armoa ansaita!”, kuljen kumarassa, vaikka helatorstain kynnyksellä on kaikki syy iloon ja riemuun. Voi voi. …mikä on ehkä noin (sadas)seitsemäskymmenenskolmas “voi voi” tämän viikon aikana.
Huomiseen mennessä minun täytyy kuitenkin saada itseni kerättyä ja kasattua, että pystyn antamaan parhaani musiikkiopiston laulajien kevätkonsertissa. Tiedossa olisi Schumannin duetto Onnesta, aaria Pergolesin oopperasta Palvelija emäntänä ja vielä varsin kaunis ja kaihoisa ranskalaisen Hahnin laulu, jonka ylä-äffissä on tekemistä. Eilinen kenraaliharjoitukseni meni ihan seinille, joten konsertissa on kaikki mahdollisuudet onnistua. Jepulis jee, TYK:n saliin (Hallituskatu 30) siis huomenna klo 19.
Posted: May 5th, 2010 under Yleinen.
Comments
Comment from Mikko
Time May 7, 2010 at 13:53
Voi hyvänen aika! Siis yleensä ymmärrän, että keskiviikkona huomenna tarkoittaa torstaita vaan nyt jostakin kumman syystä mielsin tarkoitettavan perjantaita. Hmph. Tänään en siis enää pääse kuulemaan romanttista ranskalaista enkä muitakaan lauluja. Eilen olisi ollut vielä kampaajan tekemä uusi kampaus päässä. Voivoi.
Comment from Bob
Time May 31, 2010 at 17:55
Maija: Remember that no matter the problem or difficulty, God is there with you in it.
Comment from Mikko
Time May 5, 2010 at 16:28
Hii-haa! Minä puolestani nostatin myrskyä vesilasissa tarttuessani härkää sarvista ja puuttuessani huonoon työnjohtoon työmaallani. Mellakkahan siitä nousi ja valtava kalabaliikki, tosin vain yhdellä taholla. Kaksi viikkoa kärsimään joutuneet hurrasivat hiljaa puun takana. Urh!