Main menu:

Site search

Categories

May 2020
M T W T F S S
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Tags

Mitä kuuluu Marja-Leena

Väsyttää, ketuttaa, naurattaa, innostaa, ahdistaa, piristää, alentaa, ylentää, itkettää, keventää, itkupotkuraivaroittaa. Vuoron perään ja välillä yhtä aikaa. Kevättä siis rinnassa ja kolmen esitelmän aikarajat kahden viikon päässä. Tällaisina päivinä olen varsin kyllästynyt elämääni viimetipanihmisenä.

Olen myös väsynyt elämääni kristityn irvikuvana: ilo ja armo vierasta, tuomio ja kadotuksenpelko lähellä. Kuulin itseni sanovan tänään: “En ole armoa ansainnut”, ja vaikka kävin heti hyökkäykseen: “Eihän armoa ansaita!”, kuljen kumarassa, vaikka helatorstain kynnyksellä on kaikki syy iloon ja riemuun. Voi voi. …mikä on ehkä noin (sadas)seitsemäskymmenenskolmas “voi voi” tämän viikon aikana.

Huomiseen mennessä minun täytyy kuitenkin saada itseni kerättyä ja kasattua, että pystyn antamaan parhaani musiikkiopiston laulajien kevätkonsertissa. Tiedossa olisi Schumannin duetto Onnesta, aaria Pergolesin oopperasta Palvelija emäntänä ja vielä varsin kaunis ja kaihoisa ranskalaisen Hahnin laulu, jonka ylä-äffissä on tekemistä. Eilinen kenraaliharjoitukseni meni ihan seinille, joten konsertissa on kaikki mahdollisuudet onnistua. Jepulis jee, TYK:n saliin (Hallituskatu 30) siis huomenna klo 19.

Jälkikuultuja

Torstain konsertti meni oikein mukavasti – mitä nyt Vivaldissa säestäjä pisteli sellaista kyytiä, etten tahtonut perässä pysyä (ja jätti ihanan alkusoiton soittamatta, mikä alkoi jälkeepäin harmittaa ihan vietävästi), ja jännitykseltä jäi se kuuluisa trillikin jonnekin omille teilleen. Mutta Melartiniini olin oikein tyytyväinen. Ei tietenkään mitään virheetöntä mutta kyllin nautittavaa joka tapauksessa (laulajalle ainakin). Konsertin jatkot olivat myös jälleen varsin viihdyttävät; meillä on hyvä ja lämmin porukka, jossa jokaista kannustetaan ja jokaiselle toivotaan parasta mahdollista. Sellainen hoitaa.

Jos joku tuntee jääneensä jostain paitsi, voi kokeilla, josko tämä auttaisi:

Antonio Vivaldi: Quia fecit

Erkki Melartin: Rosa rorans bonitatem

Löysin!

Pieni etsintätehtävä: löydä siekii maisteri : D (työtä puolella helpottava vinkki: katso kaaren alle)

Päteeköhän metafora YLHÄÄLLÄ ON HYVÄ myös korkeisiin nuotteihin?

Ei pitäisi pitää mitään lomia – niiden aikana vain ehtii huomata, miten kauhean väsynyt on, ja sitten ei tule työnteosta taas mitään. Kun vaan painaltaa menemään, pysyy rattaat käynnissä alkuvauhdin voimalla. (Eri asia tietysti on, mistä se alkuvauhti alun perin tulee, mutta jos sen kerran on jostain löytänyt, on ihan turhaa haaskata aikaansa alkuperäpohdintoihin. Paitsi sitten kun tyhmyyttään menee lepäämään ja sitten onkin pelit seis ja oksat pois ja pillit pussissa. Nyt tarvittais äänenjohtajaa ja metsänhoitajaa ja pussinavaajaa.)

Tässä on kova itsensäkokoileminen, että jaksaa huomisessa laulajien kirkkokonsertissa vetäistä pari biisiä ilman itkupotkuraivareita. Varsinkin kun maanantaisissa kenraaliharjoituksissa alkoivat realiteetit tuntua siltä, että olen porukan hännänpitäjä – kun jonkun on aina oltava jengin huonoin. Tosiasiallisesti asia on niin, että minulla on porukan kevyin ääni, joka kuulostaa (erityisesti) omaan korvaan heikoimmalta ja siksi huonoimmalta. Kun oppisi olemaan vertaamatta toisiin ja tässä asiassa tuijottaisi aivan vain omaa sievää napaansa: olen aika paljon parempi kuin vuosi sitten. Menen julkisesti laulamaan 2-viivaisen geen, mitä en olisi kuuna kullan valkiana tehnyt vuosi sitten. Ja osaan tehdä trillin, toisin kuin vuosi sitten. Ja hahaa, toisin kuin koko se muu porukka, sanoi Heini! (Vaikkei sillä pitäisi olla mitään maailman väliä, kun ei muihin pitänyt vertailla. Vaan on niin vaikeaa olla vertaamatta, niin hyvässä kuin pahassa.)

Niiiiin, ja toukokuun kuudes aion kiljaista julkisesti ensimmäisen 2-viivaisen aani! Hahahaa!

Joo niin siis huomenna Aleksanterissa klo 19 alkaen. Niitä muita kannattaa ehdottomasti tulla kuuntelemaan. Kenraalissa testattiin akustiikkaa ja todettiin, että kantsii istua kirkon etuosassa olevan kupolin alle, mihin ääni jää parhaiten soimaan – kupolinalaisen osion pariin viimeiseen penkkiriviin. Minusta tuntui, että penkkien ulommissa reunoissa kuulosti vielä paremmalta kuin keskellä, jos se nyt on mahdollista.

Aprillia?

  • Kevät on pitkällä: vaihdoin kukille mullat.
  • Kesäkin on tuloillaan: eilen aamulla saapuivat lokit Näsijärvelle, tänään on 9 astetta lämmintä ja tiet ovat sulia pyörän huristaa.
  • Näsijärven kantohankilumella juoksentelusta kipeytynyt sääreni lakkasi kiukuttelemasta viikon jälkeen yhtä yllättäin kuin oli kiukkuamisensa aloittanutkin. Taas pääsee siis tassuttamaan.
  • Eilen illalla juhlimme jaoksella erään lehtorin 60-vuotisia kunnon ruokakekkerein, jotka jatkuivat neljästä aina iltapuolikymmeneen. Viini virtasi ja nauru raikui.
  • Eilisten kekkereiden päätteeksi palautin artikkelini, kun määräaikaa oli vielä jäljellä puolitoista tuntia.
  • Kirjoitin tänä aamuna abstraktin toukokuiseen Språkets funktion -symposiumiin ja sain sille puoliltapäivin puoltopäätöksen. Tulee reissu Turkuun.
  • On takki aika tyhjä. Tulee pääsiäinen juuri oikeaan saumaan. Väsysaumaan. Vaikka onkin ensimmäinen pääsiäiseni Tampereella. Muistaakseni.

Laulua

voi kuunnella vielä pari viikkoa Yle-areenalta (Händel-kuoron Talvisota-requiem on taltioitu 13.3. Helsingin Temppeliaukion kirkossa; joskaan kuoro ei ole erityisen tyytyväinen miksaukseen, mutta lepää siinä vähemmän perfektionistisen kuulijan sielu joka tapauksessa) ja tänä iltanakin kuuluu Pirkanmaan musiikkiopistolla klo 19 alkaen. Jälkimmäinen tosin lienee hermostuneempaa kamaa.

JK. 25.3.: Olisi kuulkaa kuitenkin kantsinut tulla – ei ollut yhtään pöhkömpää. Yleisössä olleelta kanssalaulajalta sain analyysiksi, että olen onnistunut siirtämään kaiken energiani tulkintaan aikaisemman hermostuspomppimisen sijaan (niinkin hyvin, että hän arveli minun lakanneen jännittämästä! no en kai nyt sentään, mutta tällä kertaa tärisivät jalkojen sijaan kädet, ja silloin on huomattavasti helpompaa laulaa). Lisäksi sain ihan tuntemattomalta sedältä kohteliaisuuden, että olitpas ihanan pirteä, tuli tosi hyvälle mielelle, ja kun olin lähdössä opistolta, sama setä huhuili vielä perään, että pidä toi, teet sillä monille maailman paremmaksi paikaksi elää.

Niin että hyvim mää vedän.

JJK. 28.3.: Olisi kuulkaa kantsinut tulla Sastamalaankin – kuoro (ja bändi) veti yhden parhaimmista keikoistaan, arvioi Debra. Oli aika makea fiilis aloittaa Talvisodan sotiminen sieltä.

Kevät!

Ei ole yhtään puppua, mitä ranskalaiset sanovat kevään tulosta: kevät alkaa 21. maaliskuuta. Kevään tuoksua ei tarvitse enää haistella tuulesta, kun kaikki ilma on sitä täynnä. Linnut tyyttävät metsässä kuin viimeistä päivää. Aurinko kuumottaa. Tiet ovat lähes sulia pyörän nastarenkaiden ropista asfalttia vasten, ja yliopistolla oli ensimmäistä kertaa sitten marraskuun hankaluuksia löytää pyörälle parkkipaikkaa.

Aamulla oli Näsijärvellä hankikanto – tai jääkanto, miten vain. Joka tapauksessa pistelimme tassuttaen Rauhaniemestä Tapatoralle ja sieltä Siilinkarille aamuauringon valossa. Mikä valo, mikä vapaus! Ja miten hienolta näytti, kun Tapatoralta kaupunkiin päin tullessamme Pispala aukeni vähä vähältä Rauhaniemen metsien takaa!

Työmaalle tullessani poikkesin kaupassa poimimassa mukaan leipää ja appelsiineja – ja kimpun tulppaaneja. Seuraavasta kaupasta nappasin niille maljakon (huushollini ensimmäinen kukkamaljakko – jee! enää ei tarvitse pitää kukkasia tuopeissa), ja nyt koristaa luolani ikkunalautaa kitukasvuisen rönsyliljan ja kahden avaruuskukan rinnalla tulppaanimaljakko.

Kevät!

Requiem radiossa 19.03. 19.03

Maisterin potiessa flunssan jälkitilaa talvisodan päättymisen 70-vuotispäivänä kodossaan lauloi muu Händel-kuoro Heikki Sarmannon Talvisota-requiemin Helsingin Temppeliaukion kirkossa. Konsertti äänitettiin, ja YLE radio 1 lähettää sen ensi perjantaina 19.3. klo 19.03. Ken siis kaipaa jatsittavaa sielunhoitoa, painakoon korvansa radioon työviikon päätteeksi.

Huvittaapas!

Tällä viikolla yliopistolla on ollut perioditauko. Laitoksemme johtaja on linjannut, että vaikka kyseessä on opetukseton aika, on kyse normaalista työajasta normaaleine vastaanottoineen ja kahden päivän paikallaolovelvoitteineen. (Niin, tiedän, että komitatiivisija ei voi saada genetiivimuotoista attribuuttia, mutta tällaisessa tapauksessa näkisin, että sijan referenssi on kuitenkin nominissa, ei attribuutissa. Ja yritän muistaa tämän myös työhuoneelle asti ja tehdä siitä muistiinpanon prosessointihuomioita-tiedostooni.) Tämä on näkynyt oppiainekäytävässä siten, että päivittäin paikalla on ollut toimistosihteeri, yleisen kielitieteen lehtori ja eräs jatko-opiskelijatutkija. Keskiviikkona oli kuitenkin ruuhkaa: kahvihuoneessa tungeksi kerralla oikein neljä ahkeraa tieteentekijää! Erääseen jatko-opiskelijatutkijaan ilmapiiri on vaikuttanut vapauttavasti, niin että oikein useampana päivänä on lähtenyt lafkalta auringon vielä paistaessa.

Artikkelikäsikirjoitukseni kommentointikierros on edelleen osittain kesken. Maanantaina sain kyllä pääohjaajaltani sähköpostia, että kakkosohjaajani on kirjoittanut sivullisen suusanallisia kommentteja, jotka lähettää sähköpostitse, ja niiden lisäksi on intoutunut kommentoimaan tekstini kieliasua ja argumentaatiota suoraan paperiversioon, mitä voisimme yhdessä pääohjaajani kanssa tulkita viikon päästä vastaanotolla. Käsialantulkinta-apu kun kuulemma tulee tarpeeseen. Yleisesti jutussa on kuulemma jujua, ja pari perustavanlaatuista määritelmäongelmaakin pitäisi korjaantua kakkosohjaajan avustamana. Tiistaina sitten siis argumentaatiokonsultaatiota. Vähän jännittää, mikä kaikki siellä on pielessä – varsinkin, kun pääohjaajani viesti tuntui pyrkivän pehmentämään järkytystäni varoittamalla, että kommentoijan seula on sitten niin tiukka, ettei maailmasta löydy montaa muuta, jotka huomaisivat samat ongelmat (“kokemusta on!”). On se kyllä aikamoinen pariskunta, nämä minun ohjaajani… Mutta artikkelista on hyvä ja luottavainen olo. Kyllä siitä vielä asiallinen tulee kuun loppuun mennessä.

Muitakin pieniä ilonaiheita riittää. Viikko sitten alkanut flunssanalku tuntuu olevan loppuvaiheessaan, ennen kuin ehti vetää kovin veteläksi. (Tosin jouduin jättämään laulutunnin väliin, enkä pääse tänään kuoron Requiem-keikalle Helsinkiin, mutta todennäköisesti kuitenkin ehdin tokeentua seuraavaan laulukonserttiin mennessä. Kannustajille tiedoksi: lurautan kolme Poulencin lastenlaulua musiikkiopistolla ke 24.3. klo 19 alkavan laulukurssitutkintokonsertin väliohjelmanumerona.) Aurinkoa riittää. (Olkoonkin, että samalla pyörätiet ovat muuttuneet sellaiseksi perunapelloksi, että pyörällä saa kyntää syvään ja hartaasti.) Kukkavauvat kasvavat ja joulukaktus alkoi eilen kukkia. Huomenna näen isua ja äityä. Tiistaina ostin elämäni ensimmäisen pullon viskiä ja monenlaisten etsintämutkien päätteeksi jouduin vielä pyytämään apua itseäni pidemmiltä nuoriltamiehiltä, jotta sain pulloni alas ylähyllyn perukoilta; yhteistyössä on voimaa! (Hassu juttu muuten, että minipullon Baileys-kermalikööriä ostavalta kysytään paperit, mutta suuren pullon viskiä ostavalta ei.)

Ja sitten viikon suuri ilonaihe. Läksin eilen Kauppiin ihan hiukan tassuttamaan, silläkin uhalla että helposti rakkoontuva varpaani jatkaisi kiukutteluaan. (Niin, päästyäni vuodenvaihteen molemmin puolin kiusanneesta polvikivusta eroon on nyt kierroksessa uusi vaiva. Jos juosta aion, saan heittää hyvästit sandaalikelpoisille varpaille.) Hölköttelin 3 kilometrin lenkkipolun ympäri kertaalleen, ja kun tuntui kovin kevyeltä eikä varvas sanonutkaan mitään, hölköttelin kierroksen toiseenkin kertaan. Ja kolmanteen. Ja ennen kuin huomasinkaan, olivat tassut vieneet minut seitsemännelle kierrokselle, jolla lopulta iski väsy jalkoihin ja ne suostuivat kierroksen päätteeksi viemään minut kotiin. En ole ikinä eläessäni päässyt niin pitkälle omin avuin – en juosten, kävellen tai edes pyörällä (suksista puhumattakaan) – ja nyt niin kevyesti, niin suurella ilolla. Harvoin olen ollut itseeni niin tyytyväinen kuin eilen illalla. 2/3 Pirkan Hölkän matkasta takana, ja kyllä sen lopunkin vielä rutistan.

Voittajafiilikset. Sille voisi melkeinpä nostaa lasin Ardbegiä.

Ei H U V I T A !

On veto pois kuin Mulinin kollilta. Niin on. Kertakaikkiaan. Pööh. Ja pääh. Ja vielä mööh.

Artikkelikäsikirjoitus on edelleen ohjaajilla kommentoitavana. Edelleen? Siis kolmeen päivään (joista kaksi on viikonloppua) ei ole kuulunut mitään. En mie niinkään malttamaton ole kommentteja saamaan, en vain saa mitään uutta/muuta aikaan. Olen sitten yrittänyt lukea kirjallisuutta – ja huomasin saman tien, että luokittelusysteemini perusteet on jo kuvattu eräässä vuoden 2002 väitöskirjassa, jonka kaiken lisäksi olen lukenut graduntekovaiheessa. En silloin ollut selvästikään vielä kyllin syvällä suossa, että olisin asiaa huomannut. (Nyt menee turvetta jo suuhunkin.) Toisaalta on ihan helpottavaa huomata, etten voi itse olla hakoteillä, kun joku muu on kerran saman asian havainnut ja vielä saanut sille väittelyluvan, mutta toisaalta, niin, syöhän se vähän motivaatiota.

Voi olla, että vedottomuuteen vaikuttaa myös hiukan viikonloppuinen kekkeröinti: olin ex-kämppikseni Eiran polttareissa Helsingissä. Siellä skumpattiin ja humpattiin, laulettiin karaokea, juostiin Mannerheimintietä korkkareissa, tehtiin sirkustemppuja, kaivettiin lumeen juuttunutta bussia irti itähelsinkiläisessä lähiössä asukkaiden kerääntyessä ympärille katsomaan ja auttamaan lapioineen ja räsymattoineen (kuka vielä väittää, että Helsingissä asuu kylmää väkeä??), syötiin, juotiin, saunotettiin ja avantouitettiin morsianta, runoiltiin viroksi ja viihdyttiin kaikin puolin. Jopa mie, uusia ryhmätilanteita inhoava sosiaalisesti puolivammainen tunsin oloni kotoisaksi tässä 13-päisessä naislaumassa. Joko olen kasvanut – tai Eiralla vain on kertakaikkiaan upeita ystäviä. (Veikkaisin jälkimmäistä.) Kaikenlaista muutakin opin: muun muassa sen, että oikea champagne (Mumm) maistuu lehmältä. Oma huippuhetkeni oli sirkustreeneissä, missä (kaiken muun temppuamisen ohella) seisoin ensimmäistä kertaa eläissäni päälläni – ja toisella yrittämällä jo täysin tuetta!

No niin, jokohan voisin palata tuohon kaiken-jo-sanoneeseen väitöskirjaan. Onneksi on taas ulkoinen motivaatio: kirja pitää palauttaa kirjastoon tänään.