Main menu:

Site search

Categories

November 2024
M T W T F S S
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
252627282930  

Tags

Kai jotain kuuluu tälläkin viikolla.

Pää hajoaa.

Näsijärvi on jäähtynyt 6 asteeseen, mutta toissa-aamuna kallioille asennetut talviuintireitinlämmitysmatot lämmittävät mukavasti varpaat aamu-uinnin jälkeisen pukeutumisen aikana.

Pianoa tulee soitettua ja joskus vähän laulettuakin. Laulunopettajani mielestä Kaupin-lenkit ja uimaräpistelyt ovat tehneet hyvää, mikä kuuluu äänessä. Tämänviikkoinen Rosa rorans bonitatem oli paras ikinä, sano.

Tiistaina kahvitunnilla kollegani Minna katsoi minua kahvihuoneeseen saapuessani omituisesti:

Miksi sie katot mua noin?, kysyin.

Ai miten “noin”?

No noin, “mmmyyhhmmm”.

No kun sä olit niin hehkuvan kaunis.

Aloitin tutkijankoppini sisustamisen ja toin tänään mukanani kolme kukkavauvaa ikkunalaudalle: kaksi pientä avaruuskukanpistokasta Mikolta aikoinaan saadusta emokasvista ja yhden rönsyliljan pistokkaan. Jännityksellä odotan, lähtevätkö kasvamaan vai kuukahtavatko vallan. Jälkimmäisessä tapauksessa voi olla hetken työmotivaatio-ongelmia. (Muutenhan sellaisia ei tietenkään ole. Nytkin ihan muuten vain päivitän työmaalta.)

Anniinalle hyvän Anjan-päivän toivotukset ja suurensuuret halaukset.

Antakaa mun kaikki kestää! (Ja antavathan he.)

Hain neljä viikkoa sitten poliisilaitokselta uutta henkilökorttia, kun tässä nämä nimibisnekset ja muut ovat päällä. Tänään sain postia rakkaalta ystävältäni Kelalta, oikein Rovaniemeltä asti.

Hyvä asiakkaamme

olette hakenut henkilökorttia sv-tiedoin. Henkilökortti voidaan myöntää Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvalle.

Teille on annettu päätös Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 30.09.2009 asti.

Voidaksemme selvittää oikeutenne Suomen sosiaaliturvaan yllä mainitun päivän jälkeen, [sic] pyydämme Teitä palauttamaan toisen oheisista lomakkeista lähinpään Kelan toimistoon 23.10.2009 mennessä.

Jos olette palannut Suomeen, pyydämme täyttämään lomakkeen ‘Ilmoitus Suomeen paluusta’. Jos oleskelette edelleen ulkomailla, pyydämme täyttämään lomakkeen ‘Ilmoitus muutosta ulkomaille tai tilapäisestä oleskelusta ulkomailla’. Jos ette määräaikaan mennessä esitä pyydettyä selvitystä, asianne ratkaistaan käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Ystävällisesti [–]

Niin siis että kun olen kertonut oleskelevani tilapäisesti ulkomailla ajanjakson X, tulee minun sen jälkeen tietysti heille kertoa, että rakkaat tädit, nyt kun tämä tilapäinen ajanjakso X on kulunut, nyt mie sitten olen Suomessa. Sillä sitähän termi “tilapäinen” ei tietenkään rakkaille tädeille kerro. Ja mitähän ne “käytettävissä olevat tiedot” mahtavat olla?

Tein tänään huomion erään ystäväni kanssa, että sanastontutkijat voisivat keskustelujemme perusteella saada varsin vääsityneen käsityksen sanan tuska frekvenssistä suomen nykypuhekielessä. Kertoo suhteemme olevan terveellä pohjalla.

Onneksi havaitsin tänään myös, että minulle on oppiaineen kopiohuoneen nurkassa oma saapuvain postien lokero! Ja olin oikein saanut postiakin. Mieltä lämmitti.

Tutkimuskohteeni on ameeba

Sitä luulisi, että komitatiivin tutkiminen olisi helppoa. Sen kun katselee. Olen nyt saanut katseltua kaikki helpot ja kivat tapaukset tyyliin äiti laukkuineen ja professori kollegoineen. Nyt on jäljellä kaikenmaailman ihme ähmä. Tällä hetkellä yritän saada sanaston jonkinlaiseen semanttiseen järjestykseen. Hiustenhalkomiseen saa osallistua, jos ei ole muuta puuhasteltavaa.

Pohjatiedoksi kerrottakoon, että englannin kielen kaikki sanat on onnistuttu luokittelemaan ylä- ja alakäsitehierarkioiksi siten, että jäljelle jää yksitoista ylätason käsitettä. Nämä ovat olio (entity; elolliset ja elottomat konkreettiset jutut), abstraktio (ominaisuus, määrä, suhde ja aika), psyykkinen ominaisuus (kognitio, tunteet ja motivaatio), luonnollinen ilmiö (kuten prosessit), toiminta (activity), tapahtuma (event), ryhmä (group), paikka (location), omistus (possession), muoto (shape) ja tila (state). (Miller 1998: 29-30; teoksessa Fellbaum, C. [toim.]: WordNet.)

Ja sitten päästään hauskuuteen – luokitteluun. Onko

  • ruuhka tila, tapahtuma tai toiminta?
  • arki aika tai tila?
  • isojako tapahtuma tai toiminta?
  • kulkue tapahtuma tai toiminta?
  • olosuhde tila?
  • mainos- ja sarjafilmiestetiikka ?
  • …ahaa! yksi ydinkysymyksistä: onko teko tapahtuma vai toiminta? Toisaalta toiminta vaatii toimijaa kuten teko (mutta on jatkuvaa), mutta toisaalta tapahtuma on hetkellinen kuten teko (vaatiiko tapahtuma tekijää?). Sen siitä saa, kun ottaa jonkun toisen luokittelun sovellettavakseen.

Hähä,

repikää tästä. Miekin revin.

Ja jos mitään ei repeä, voi myös tehdä, kuten reippaat maisteristytöt, jotka pistivät sopivan maisterin nimen vasemman valikkopalkin vapaasanahakuun. Siitä vain katoaa ainakin puolet repimisen iloa. Mutta minkäs teet.

Eilen tuli ikävä Kaisaa

Ja tänään hän katsoo minua haudan takaa. Luulin, että itkisin, mutta olenkin turta – kaikesta surusta, kivusta ja saastasta niin turta, että pintaan jää vain öljystä läikkivä tyyneys. (Olen Saikaa kaivannut Maailmalla myös vuosi sitten lokakuussa.)

“The funny thing with grammaticalization processes is that a language may or may not experience them.” (Thomas Stolz)

Tänään Näsijärvi höyrysi. En päässyt eilistä kalliota pidemmälle, mutta kotiranskalainen uskalsi kastautua jo kaulaan asti, eilisen polvienkastelun jälkeen.

Kahvitauolla sain juoda teetäni ihan yksin oppiaineen kahvihuoneessa; seuranani oli vain Felix Oinasin Lauri Postille omistuskirjoittama Development of some postpositional cases in Balto-Finnic languages. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin avaamaan veitsellä kirjan sivuja. Kun kirjaveistä ei sattumoisin ollut tullut mukaan, sai Fiskars kunnian leikata kohta 50-vuotiaan opuksen taitokset. En tiedä, olisiko minulla ollut lupa. Eipä kukaan tullut kieltämäänkään. Viime viikolla kyllä keskustelimme aiheesta ohjaajani kanssa, joka tuumi, että vaikka nykyään kirjoista ei yleensä näekään, onko niitä luettu vai ei – toisin kuin Oinasin aikaan -, tietää hän kuitenkin, koska Esa on jonkin kirjan lukenut: marginaaleista löytyy kriittisissä kohdissa käsinkirjoitettu kommentti “Roskaa!”. Minulla lienee sellaiseen vielä matkaa.

Uusia ulottuvuuksia

Neljäntenä aamuna peräkkäin aamu-uinnilla Näsijärvessä. Tänään seinätaulu kertoi veden lämpötilaksi 12 astetta. Aurinko paistoi ja kultasi vastarannan keltaiset koivut. Järvellä ei juurikaan tuullut kuten eilen, vaan aurinko pääsi lämmittämään. Veteen menon paniikkireaktio alkaa laimentua, ja tänään uin pidemmälle kuin aiemmin. Vieläkin pidemmälle olisi rahkeita… jääköön jokin polttelemaan aina seuraavaan aamuun. Kun vedestä nousee, kun valuva vesi ja aurinko kihelmöivät iholla, kun keuhkot ovat niin auki, niin auki, ja vesi liplattaa hiljaa kalliota vasten, silloin on tilaa hengittää ja syksy tuoksuu ja kaikki on mahdollista. On niin auki, että kivulle ja murheelle ei ole tilaa. Mennynneulasille ja pudonneille lehdille tuoksuva metsä kylpee auringon kullassa ja karkottaa kaiken pimeän illan pitkiin tunteihin. Silloin on aikaa puhua; nyt on aika olla hiljaa ja hengittää metsän kultaa ja syksyn tuloa, kun keuhkot ovat auki ja iholla kihelmöi.

Korpusta plärätessä tieto kasvaa

Juurettomuuteni sai uusia selityksiä:

“Kirjoittamisessani on kyse ikuisesta identiteetin etsinnästä. Me tornionjokilaaksolaiset olemme aina tunteneet, että olemme erilaisia emmekä oikein kuulu mihinkään. Yritän ymmärtää tämän erilaisuuden syitä ja seurauksia.” (kirjailija Mikael Niemi, HS2000-korpuksen esimerkin 1627 kontekstissa)

Suuren suuri ongelma

Niin että mitkä sukat ja mitkä kengät tänäisiin tutorin häihin?

Pakahduttaa

Eilen laulutunnilla Heini kehui Poulecin La courte paille -sarjassa ylä-ääniäni parhaimmiksi, mitä hän minulta on koskaan kuullut. Mon Dieu, quelle aventure ! Laulutunnilta kotiin päin tullessani tapasin ruokakaupassa kaimani ja ihmettelimme elämän menoa varmaan puolitoista tuntia mauste- ja kahvihyllyjen välissä. Illalla kävin juoksemassa Kaupissa ja nautin siitä, miten jalat kyllä kantaisivat, kun vain pää jaksaisi käskyttää. Ja tänään, kun avasin työmaalla sähköpostini, minua odotti tutkijanurani ensimmäinen palkinto: yksi elokuisen konferenssin järjestäjistä kyseli, haluaisinko kirjoittaa esitelmäni pohjalta artikkelin hänen seuraavaan kirjaprojektiinsa. Siis että haluaisinko?

JK. (Pari tuntia myöhemmin) Onnenpakahdukset kaikkoavat kyllä varsin pian, kun taas syventyy komitatiivikorpukseen. Käsittämäntöntä, millaista tuubaa Hesarissakin kirjoitetaan.

JJK. (Vielä vähän myöhemmin) Joskus toki jotain hauskaa ja opettavaistakin:

Joensuun käräjäoikeus tuomitsi tiistaina solvauksesta sakkoihin miehen, joka oli lähettänyt hamekankaan toiselle miehelle. Miehen työpaikalle postitettuun pakettiin oli kolmeen kohtaan kirjoitettu näkyvästi paketin sisältö. Paketti kirjoituksineen oli usean henkilön nähtävillä. Joensuulainen 50-vuotias mies lähetti hamekankaan toiselle miehelle tammikuun lopussa. Tätä oli edeltänyt hänen vaimonsa ja sittemmin kankaan saaneen välillä sattunut pieni peltikolari. (HS2000-korpus, komitatiiviesimerkki 748 konteksteineen)

Mitä tästä opimme? Hamekankaiden lahjoittaminen kantsii ehkä ajoittaa karkauspäivälle. Ja silloinkin vähän miettiä, kenelle sellaista antaa.

JJJK. (Seuraavana aamuna) Ohjaajalta tuli kuittaus: mukaan vain. Jesh!